No ei mitään! Tai sitten ihan hirveesti.
Noin puol yhteentoista asti olin super-Maiku! Boom. Pyykkäsin, kävin ostamassa
toivottavasti-ensi-viikon-ruoat ja ehdinpä siinä jolkotella 12.5 kilometriäkin.
Viisi näistä oli osa Sheffield Hallam ParkRunia, joka on joka lauantainen
vapaaehtoisten pyörittämä juoksutapahtuma paikallisessa puistossa. Mahtava
tapahtuma. Tosi ystävällinen tunnelma, mutta ihan tosissaan saa juosta jos
tahtoo. Virallisenkin ajan saa, mikä on nasta homma ja reittikin on sellanen,
että siellä pystyy juosta koviakin aikoja jos niinkseen on.
Tänään lähdin vaan haistelemaan tunnelmaa,
enkä jahtaamaan mitään erikoista aikaa. Mikä olikin hyvä. Kengännauhat aukesi
amatöörimaisesti kahden kilometrin kohdalla, ja siellähän sitä sitten
pyllisteltin kanssajuoksijoille kun ei meinannut sormet ryhtyä yhteistyöhön.
23:46 minsaa meni. 2 minuuttia ja sekunti hintaammin kun oma paras aika, mutta
reippaasti alle 25 minsaa, mikä on aina tavotteena.
Starbucksiin ehdin tekemään töitäkin. No
töitä ja töitä. Ehkä oli vietin enemmän aikaa kaikenmaailman urheilukauppain
nettisivuilla, mutta sainpahan hommanikin tehtyä. Kävin myös hankkimassa ihka
omat keraamiset pannut kuin mikäkin
kovis. Joku täällä iski kaikki talon Teflon-pannut tiskikoneeseen ja sen
jälkeen en oo niitä käyttänyt. Ilmeisesti tää ei kuitenkaan ole rikos, josta
saa vastata intergalaktisessa tuomioistuimessa. Teflon – näin luin myöhemmin
tänään – on kuin minä huonona päivänä, ei reagoi mihinkään eikä kenenkään.
Teflonia saa siis pestä tiskikoneessa. Oppia ikä kaikki.
Kuuden vuoden jälkeen täällä päätin koittaa
tehdä suolaisen piirakan. Vähän pitänee vielä tota esillepanoa treenata… mutta
kyllä se mulle maistui sipuli-purjo-sieni täytteellään. Niin ja tietenkin täytteen lämmitin ihan
omalla, ihan keraamisella, ihan keltaisella pannullani. Kuin mikäkin kovis.
No comments:
Post a Comment