Täällähän sitä lentokentällä tyypillisessä ruotsalaisessa kuppilassa - Starbucksissa - tuijotan SASin koneen perää ja toivon, että aika kuluis nopeammin. Osaksi siksi, että matka pääsisi jo jatkumaan ja toisekseen siksi, että Lapin laskettelureissu olis jo lähempänä. Joulu Suomessa kun jää tänä vuonna haaveeksi. Vaikea se on käsittää, että 10 päivää viuhahti ohi. Tosta noin vaan, yhtään hidastamatta.
Eilinen oli kyllä aika hyvä päätös tällä semi-lomareissulle. Käytiin hakemassa rinkka täyteen ruisleipää ja kahvia (muumi talvikahvia - oi innostus!), ja muutamat levyt tuliaissuklaitakin mahtu mukaan. Salmiakkia ja lakua tuli Helsingissä vedettyä kaksin käsin molemmille jaloille siihen tapaan, että niitä en tule vähään aikaan kaipaamaan. Tai no, en aina usko tulevani.
Niin ja pääsihän siinä melkein talvisiin fiiliksiin kun käytiin sukulaisia helssaamassa Maunulassa. Kirpsakka pakkassää oli, mutta auringossa kaikki näytti mahtavalle. Ja tuli perjantaina löydetty uusi laskettelutakkikin koeajettua. Kahdesti. Kun sitten hautumaareissun jälkeen reippailin Nurkalle tutustumaan hoidossa olleeseen koiranpentuseen. Kyllähän siinä sydän suli! Eikä hampaistakaan jäänyt jälkiä.
Illalla saunan jälkeen koin suurimman voittoni, kun banaaniletut uppos kun häkä.
Ei kaikki hippiruuat pahoja olekaan! ;)
Huomenna jatkuu raataminen toimistossa ja lenkkipolulla.
Pitää saada pää ja jalat vauhtiin.
Ja salmiakkikilot sulateltua.
No comments:
Post a Comment