Kohtaamisia

Viime viikkoina kaikki matkustamiseen liittyminen on mennyt päin mäntyä. Joten ei muuta kuin shame on you SAS! Kolme kuudesta lennosta on ollut myöhässä syystä jos toisesta. Pääasia kuitenkin, että pääsin Helsinkiin asti, ja vielä yhtenä kappaleena (plussaa!).

Viikonloppu oli aika pitkälle sellanen kuin pelkäsin kuvittelinkin. Tukka putkella mentiin perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan ja mihin suuntaan kääntykin niin siellä oli aina joko Fletcher tai Graham.  Perjantaina pizzastettiin vaatimattomasti vaan kymmenellä hengellä. Sunnuntaina sitten perhe-illallisella olikin sitten vaan 26 henkilöä. K:n äiti antoi sunnuntailounaalla sympatiatukea. Tuntui kuin oisin ollut Selviytyjissä. Taisin ollakin. Ainakin selviydyin. Vaikka perheriidoilta ei vältyttykään. K:n äiti ja sisko otti yhteen, ja olihan K:lla ja mullakin omat kahakkamme, ei mitään vakavaa kuitenkaan.

Tapasin Amerikan serkutkin, enkä ole myöskään enää suvun uusin tyttöystävä (jes!!). K:n täti ja setä on ryhtyneet vegaaneiksi myös, mitä setä D nyt olikin ruokavalio-lomalla viikonlopun ajan. Hyvin näytti pihvi maistuvan! Täti C taas on ihan into pinkeänä uudesta ruokavaliosta, ja mä taas helpottunut, että vihdoinkin on jotain yhteistä puhuttavaa.

Häät oli aika mageet. Siviili vihkiminen. Nopeasti hoidettu. Pari puhetta. Ensimmäinen oli kaunis. Toisesta en saanut paljonkaan selvää, puhujaa jännitti sen verran, että vetäisi puheensa Usain Boltin tahtiin. Mikäs siinä! Valojaan vannoessaan sulhanen ja morsian oli kumpainenkin tyyneyden perikuvia. Ei värähdelleet äänet. Yllätyin. Vieraita riitti. Ruoka oli hyvää. Olut ja viini virtasivat. Oli kilttejä ja pukuja. Sulhanen suhautti paikalle Ritari Ässän autolla ja hääkakkuna oli Disney-linna. K:n tähden yritin vähän pistää jalalla koreastikin.

Viikonlopun paras hetket osui kuitenkin ehkä sunnuntaille. Herättiin hitaasti ja syötiin aamupala kahden yhdessä rantabulevardin kuppiloista. Käveltiin rannalla, ja vaikka oli kylmä oli kivaa. Aurinko paistoi. Iltapäivällä mentiin kirjakauppaan. K osti uuden Murakamin ja mentiin kirjakaupan kuppilaan kahville. Luettiin ja nautittiin. Mulla oli kassissa K:n jo lukema Murakami. Siinä sitten istuttiin kahvikuppeinemme, no K:lla kyllä oli kahvivati (siinä oli kaks kahvaa tai mitä lie kun oli niin iso!) ja luettiin Murakamejamme. Löysin itseni oman kirjani päähenkilöstä vähän turhankin hyvin, ja K naureskeli, että ajatteli ihan samaa kuin luki sitä kirjaa, outo japanilainen versio Mariskastahan se siinä. Mutta oli kivaa. Kahvia ja kirjoja. Siinä vaan oltiin. Kelpasi.

Vasemmalle Torryn majakat. Oikealla AWFUL AUNTIE, täti R! ;) 

Se olikin sitten Aberdeen siinä. K muuttaa launtaina länsirannikolle. Jätin omat avaimeni jälkeeni. Maaliskuussa reissataan kaupunkiin K:n väittelyyn ja kesällä todennäköisesti valmistujaisiin. Siis jos K on oikealla mantereella ja jos pääsen ite lähtemään kenttätöistä Suomen villistä lännestä. Mutta joka tapauksessa. Aberdeen on kohta vain palanen (meidän) historiaa. Mutta hittolainen, mikä palanen se onkaan! Huh huh! Tunteissa ja valokuvien määrässä kokonainen lohkare! Järkäle oikein! Pitäisi varmaan kumartaa Linköping yliopiston suuntaan kun päättivät peruuttaa sen maisterin ohjelman, johon hain kauan sitten talvella 2011. Ei tullu musta pohjoismaisen politiikan ja kulttuurin asiantuntijaa, mutta sainkin paljon enemmän kun pelkän tutkinnon.