Vuosia

Keittiötasolla odotti aamuaikaisella pussillinen salmiakkia synttäreiden kunniaksi. Juhlistutti.

Nikekin onnitteli, kun kävin juoksemassa ihan syntymäpäivänäin. Jopas jotain. Toimistolla en jaksanut keskittyä ollenkaan. Liekö sitten vanhuutta (ihana veljeni jo eilen huomautteli, että tänään oon sitten virallisesti yli puolen välin matkalla keski-ikään, alamäki siis...) jo, vai ihan puhdasta unenpuuteetta. Ehkä jälkimmäistä. Ja ei tää kurkkukipuilukaan paljon auta. Lähdin toimistolta jo 12:30. Unohdin pestä mukini. Se on kivan näköinen sitten kun tulen takaisin! Jes.

Menin eka Weston Parkiin lukemaan (opiskelujuttuja) aurinkoon, mutta tuuli niin, että tuli kamala vilu niin lähdin kaupungille hoitamaan puhelinasioita. Uudet kengätkin tarttui matkaan. Mutta oonkin jo kauan uusia etsiskellyt, kun noissa nykyisissä on niin matalat pohjat, että kaikenlaiset rasitusvammat tuppaa muistuttelemaan itsestään turhankin helposti.

Iltapäivä menikin sitten Starbucksissa opiskellessa (vaihteeks!). Osottautu hyväks päätökseks, työskentely sujui paljon paremmin, ja stressikin vähän lievittyi. 

Junatliput käväisin noutamassa myös vaikka Google suosittelikin, että lähtisin kävelemään Manchesteriin tänään, että ehdin huomisen lennolle. Kaikkea sitä, hymyilytti! Krakovasta tuli sähköinen kuitti konferenssimaksuista ja Manchesterista osallistumisen vahvistus. Syksyn konferenssin abstraktien deadline-varoitusviestikin tuli. Onpa sitten tekemistä heti pääsiäisen jälkeen, kun pitää se selvitellä lähetyskuntoon se abstrakti. Ja ensi keskiviikkona sitten ydinvoimapoikien kanssa pelaamaan sulkapalloa. Aikahan tässä loppuu kesken, kun pitää joka paikkaan ratketa tyylillä.

Mutta nyt, lomalle lompsis! Lähtö kuuden tunnin päästä. Nam!

Ulkona haisee kevät!

Ja ihmiset on ihan kokonaan hullaantuneita lämpöasteisiin. Weston Park oli täynnä populaa kun talsin labrasta takaisin toimistolle iltapäivällä. Itelläkin oli ihan mukavan lämmin. Tosin olin visusti kääriytynyt takkiin ja kaulaliinaan, niin kuin normaalisti. Koivukin kukkii. Toivottavasti kurkkukipu on vain sitä. Nyt ei olis yhtään hyvä kohta sairastaa.

Huomenna pääsen taas vääntämään esseetä. Eka pitää hoitaa kyllä parit artikkelit alta pois. Mutta tuntuu taas ihan kivalta tehdä vaan normaalijuttuja kun on ollut kaks tällasta erikoispäivää takana. On kuitenkin aika uuvuttavaa pyöriä maailmassa, jonka kieltä ei ymmärrä. Eipä sillä, että oli kyllä tosi mukavaa.

Viuh, viuh.

Olin kokonainen perhe tänään. Siivosin. Pyykkäsin ja korjasin pyykikoneen, no en korjannut. Rämppäsin nappuloita vaan niin kauan, että vehje alkoi toimia. Siivosin kissan kakat lattialta - vaihtelua: viime viikolla kyseessä oli oksennus (ihan kun olis teinin äiti!). Join kaffet, kahden ihmisen edestä. Vein roskat. Kierrätin: löysin sängyn alta vaan kahdeksan eri asteisissa tyhjyyden asteissa olevaa limupulloa. Onneks ei ollut viinaa - olis ehkä oltava huolissaan! Katsoin Aberdeenin pelin netistä. Hävisivät. Pelasin tietsikalla. Kokkasin, ja pistin huomisen lounaankin jo valmiiksi. Kävin 10km (yhteensä 34km tällä viikolla) lenkillä ja maratonsuihkussa. Valitin Nikelle, että niiden app ei toiminut kunnolla. Ehdin tuhota ja uudelleen kirjottaa kaksi abstraktia ja jutella Italiaan. Järjestin treffit Frankfurtiin viikon päästä maanantaille. Ja silti tuntuu, että koko päivä on mennyt hukkaan. Ihan epistä!

Eilen jatkoin synttärihemmotteluja. Ostin kameran. Sellasen pienin Samsungin lelun. On hyvä turisti lomilla ja sitten kenttätyössä. Kävin myös ostamassa tofupohjaista "mozzarella-tyylistä" juustoa. Se haisee, mutta melkein suli kun pistin papuburgerin päälle. Myös kolme Pandan lakua (mustikka :), vadelma ja minttu) tarttui mukaan. Starbucksissa kävin työstämässä esseetä. Kahvi oli lenkin jälkeen oikein makeeta! Piileskelin yläkerrassa, ettei tarvinnut auttaa puutarhan rakennuksessa. E1 (landlady)

raahasi E:n väkisin puutarha kauppaan. Käytti kuulemma £100 yrtteihin ja siemeniin. Saa nähdä kauan puutarhainnostus jatkuu. Lähtökohdat kun on vähän heikot: basilikan tunnistus epäonnistui.

Ilta meni suomalaisten kanssa, niinkun viime viikollakin. Oltiin BrewDogissa kaljalla. No "kaljalla", kaks kolmesta ei juo kaljaa. Oltiin istumassa iltaa siis. Käytiin Red Deerissä toisilla. Sellanen pikku pubi siinä insinöörien laitoksen nurkassa melkein. Tuhat kertaa oon kävellyt ohi, mutta koskaan en ole sitä huomannut. Mukavaa oli. Taas. Vaikka välillä sitä tuntee itsensä ihan junioriksi, mutta eipä se mitään!

Naps, naps sanoo näppäimet

Viikko humahti taas ihan silmissä ohitse. Yritin tänään miettiä, kun kävelin jokaviikkoiseen labrapalsuun, että mitä tein viime perjantaina. Tiesin, etten ollut Aberdeenissa. Se oli toissaviikolla. Sitten muistin, ai niin! Se ydinvoimapalaveri oli viikko sitten. Tuntuu iäisyydeltä! Istuttiin C:n ja F:n kanssa kahvilla sen perjantain kokoontumisen jälkeen, yritettiin miettiä, miten halutaan, että hommat etenee. Lopputulos oli, että ei tiedetä, kun ei tiedetä mihin meidän projektit meidät johtaa. Lähetettiin kuitenkin joukkokirje supervisoreille, jotka pyys meitä näitä asioita miettimään. Sen tiimoilta istuin sitten puolisentoista tuntia S:n kanssa lörpöttämässä. Kaikki taitaa olla ihan pöllämystyneitä sen palaverin jäljiltä; kaikilla on hyvät fiilikset, mutta kaikki on ihan pihalla, mitä tapahtuu.

Kävin eilen labrassa, allekirjotuttamassa lappuja mun minikenttätyötä varten. Kenttätyön piti alkaa ensi viikolla, ihan kaks päivää vaan labrassa, mutta päädyinkin alottamaan jo eilen! Hengailin tunnin siellä, näin mm. lasimassan kaatoa. Puolisentoista tuntia vietin tiedemaailmassa, tuloksen nelisen sivu koneella kirjotettuja muistiinpanoja. Reilu tunti meni niitä kirjoitellessa eilen. Mitenköhän sitten kun teen oikeeta tutkimusta. Kuinka paljon muistiinpanoja mahtaa tulla vuoden kenttätyöstä... Voi apua. :)

Kevät on saapunut. Tänään uskalsin jopa ilman takkia kävellä! Ja sitten näin ihmisiä ottamassa aurinko ilman paitaa. Mm.. Englanti! Eipä sitä enää niin ihmettele, että ihmiset on ilkosillaan heti kun aurinko vähän pilkistää ja asteita on 10+. Mutta hassua silti. Pahemmin keväästä en tosin ole vielä naatiskellut. Mitä nyt auringon olen ikkunasta nähnyt, ja tänään lähdin toimistolta viiden aikaan jo. Enimmäkseen viikko on ollut tätä:

Kirjottelen tässä parasta aikaa kolmea eri abstraktia kolmeen eri konferenssiin ja sen lisäksi pitäis vielä väsätä yhteenveto viimeisimmistä jutuista, mitä olen lukenut (tammikuusta tähän päivään). Oon niin huono pilkkomaan kirjotustöitäni pieniin osiin! Sen lisäks pitäis vielä lukastsa yks Nirexin dokkari läpi ja pohdiskella, onko siihen jotain lisättävää. Tai siis lähinnä kuinka paljon. Lupasin sen yhteenvedon toimittaa S:lle hetimiten pääsiäisen jälkeen. Onneksi se on poissa vappuun asti, ja suurimman osan ajasta ilman nettiä, niin ehkä sillä ei oo niin kiire! Oon nimittäin ajanut sen yhteenvedon kanssa seinää päin, eikä pakki toimi. On siis pakko mennä läpi! Oli, mikä oli. Ehkä siitä jotain tulee. Parissa päivässä olen kuitenkin oksentanut paperille reilut 2500 sanaa. Niitä pitää vaan siistiä aika lujalla otteella.

Ostin tänään itselleni tällaisen (ja pussin kahvia) esi-synttärilahjaksi. Mm.. hyvää! Ja ohrapohjainen maito ei edes vetäydy kasaan kahvissa. Plussaa! Kyllä suodatinkahvi vaan maistuu erille kuin pikakahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Mmm...

Mutta kaikki käy, paitsi Nescafe. Hyh.

Olin tänään yhteydessä Krakovan konferenssijärjestäjien kanssa. Kyselin vähän ruokailumahdollisuuksista. Sanoivat laativansa listaa kaikista lähialueen ravintoloista, myös niistä, jotka ruokkii meitä friikkejä. Hyvä tietää, ihan noin kun oon siellä kuitenkin 10 päivää! Ensin viis iskän ja Liisan kanssa (en malta odottaa!) ja sitten siellä pönöttämässä akateemisesti. Mutta mikäs siinä ollessa!

Heti kun tulen sieltä takaisin niin on sitten 5K kisa seuraavana päivänä, syöpätutkimuksen tukemiseen menee osallistumismaksut. Ilmottauduin myös Great North Runiin (puolimaraton). Olen ihan täpinöissä senkin suhteen, vaikka ajattelinkin viime vuonna, että siellä on ihan liikaa juoksijoita, jotta siitä vois kunnolla nauttia. Ehkäpä tänä vuonna on letkeämpää, kun tietää mitä odottaa! Juoksukin on viikko aiemmin, ehkä säätkin on paremmat. Juoksen puolikkaan tänä vuonna Oxfamin juoksutiimissä (viime vuonna WWF). Mulla on tavoitteena kerätä £300 puntaa Oxfamille. Työskentelevät tuolla kehitysmaissa koulutuksen ja tasa-arvon puolesta. Köyhyyttä vastaan. Tässä linkki mun keräyssivulle, jos pankkitilillä polttelee ylimääräinen raha!

Pönötettiin

Ja pönötettiinkin niin maan perkeleesti (anteeksi kielenkäyttöni). Tosiaan koeteltiin peppulihasten kestävyyttä oikein kunnolla ydinvoima-alan ihmisten ja yliopiston insinöörien kera maraton-palaverissa.

Neljä ja puol tuntia sinne humpsahti. Noin vaan! Humpsis! Esitelmä meni ihan penkin alle (unohdin mm kokonaan tänään aamulla kirjottamani kappaleen), mutta se ei nyt sitten kuitenkaan maailman loppu ole.

Ydinvoima-ihmiset oli mukavia. Ja kiinostuneita. Mutta saa nähdä, mitä tästä yhteistyöstä tulee. Vai tuleeko mitään. Niiden arkistoihin olis kuitenkin nasta päästä käsiks, koska luulen, että oon taas saanut vähän lisää konseptuaalisia (onks tää edes oikea sana?) ääriviivoja Suomen ja UK:n vertailuun. Ja siihen tarviin arkistoja ja historiaa! Toki pitää varmaan S:ää vielä konsultoida tästä. Mutta luulen, että se istuis myös aika hyvin meidän yhteiseen sivuprojektiin. Tosin se saattaa tulla arkistoihin pääsemisen kannalta liian nopeasti eteen.

F oli vähän ärsyyntyt maratonin jälkeen. Tuumi, että alan ihmiset oli paljon kriittisempiä sen projektia kuin mun tai C:n kohtaan. Totesin siihen vaan, että oli ainoa, joka tarjosi esitelmässään oikeita faktoja. C:n kanssa kun pysyttiin molemmat aika pitkälle vaan konspteissa. Ei niistä ydinvoimaihmisistä kukaan vaikka olis voinut kiistää, että mun tulkinta sosioteknisestä innovaatiosta tai ANT:sta ei ole oikea. Tai mitään muutakaan.

Oli muuten hassua kuunnella, kuinka Äspö, Olkiluoto ja Posiva tipahteli ihan sujuvasti englantilaisista suista. Ei sitä joka päivä kuule!

Kesäkuussa pitäis sitten suunnata Manchesteriin ydinvoimakonferenssiin, joka saattuu olemaan samaan aikaan kun meidän järjestämä PGR Konferenssi. Mennään siis vuoropäivin. Ensin Manseen, sitten takaisin omalle laitokselle ja taas Manseen. Mikäs tässä mennessä...eihän näitä kokoontumisajoja ole kesäkuulle nyt kuin kolme.

Parin viikon päästä menen sitten pariksi päiväksi labraan katsomaan, miten tiedettä tehdään.

Sahara ja saaste kurkussa, stressi otsassa

Pari viime päivää ollaan saatu kärsiä, mitä kurjimmasta säästä. Tai no säästä ja säästä. Saharan pölyt sekä mantereen että paikkaliset saasteet on saaneet aikaan varsinaiset Peking-usvat. Kuten kuvasta näkyy. Vasemmaisin kuva on eilen aamulla napattu toimistossa (kolmannesta kerroksesta), oikeella ylempi kuva on mun huoneesta tältä aamulla ja alempi kuva normaalin sään aikaan otettu joskus viime syksynä.

Valehtelisin jos väittäisin, että ei tunnu hengityselimissä ollenkaan. Aamulla heräsin aikamoiseen raspikurkkuun. Onneks ei sentään oo keuhko-ongelmia! Niin ja sekin on kyllä myönnettävä, että kyllä toi harmaus vetää mielenkin ihan matalaks. Nyt sentään satelee. Vähän ripsottelee. Josko huominen olis sitten parempi!

Huomenna tosin onkin sitten vuorossa ihan eri koetukset. NDA:n (Nuclear Decommissioning Authority) ihmiset tulee huomenna pönöttämään meidän kanssa palaveriin. Pitäis olla edukseen ja esitelmöidä oikein hienosti, josko niistä alan ihmisistä sais jotain kontakteja tutkimusta varten. Voihan paise! Raapustelin noi viereiset ukkoset tänään esitelmää pohdiskellessani. Länttäsin ne sinne mun PowerPointiinkin, vaikken tiedä onko kovinkaan akateemista..

Mutta niin, palaveerattiin jo tiistaina huomisesta palaverista. Kukaan ei tiedä, mitä odottaa tai tuleeko mistään edes mitään. Oon ihan tuuba otsassa, kun tiedän olevani heikohkoilla jäillä mitä ajatusten artikulointiin saati spontaanisuuten tulee. Sen verran tiedän, että puolentoista tunnin palaverista 10 minuuttia kantaa mun nimeäni. Niin ja meidän laitos tarjoaa lounaan. Sitäkin saa jännittää. Että onko mitään, mitä voi syödä. Sentään Krakovan konferenssireissu on nyt järjestetty!

Ei mennyt kuin Strömsössä

Vaan meni paremmin!

Viikonloppu tosiaan alkoi burgereilla, vaikka niitä ei viime viikkojen yliannostuksen (opin ihan ässäreseptin) jälkeen olis kuvitellut haluavansa. Hyvää oli! Pääsin myös lörpöttämään puhelimessa ii ja iä G:en kanssa. Kovasti tuli jumalan siunauksia. Mutta on se jotenkin jännä. Ii ja iä H, kun ei oo ikinä olleet kiinnostuneita mun tekemisistä, mutta ii ja iä G ei tunnu saavan tarpeekseen, vaikka niillä on lapsenlapsia omasta takaa yhdeksän tai kymmenen. Ei haittaa! Vaikka se jumala vois välillä siunata vähän vähemmän.

Lauantaina käytiin kattomassa derby. Aberdeen pelas ehkä paremmin kun, mitä ollaan aikoihin nähty. Yleisöäkin oli. Mutteivät siltikään osanneet voittaa. Ehkä joku cup-krapula. Katsottiin Sunshine on Leith ja pari jaksoa Dr Whota, koska mikspä ei! Kokattiin mun uudesta kirjasta. Epäonnistuttiin! Onneks oli oliiveja, keksejä ja juustoa. Vegaanijuustoa. Ja K:lle oikeeta juustoa. Niin ja viiniä. Pelattiin vähän shakkia. Earth Hour tuli. Pistettiin valot pois ja kynttilät päälle. Oli pimeetä ja väsytti. Herättiin kun Earth Hour oli ohi. Jatkettiin unia sängyssä.

Sunnuntai alkoi lenkillä. Tuulessa ja viimassa. Vähän reilu 4km. K oli ihan puhki, mutta pitää sille nostaa hattua. Lenkin jälkeiseksi aamupalaherkuksi tehtiin lettuja. Mä tein taikinan. K oli vastuussa paistamisesta, koska mä en osaa kääntää lettuja ympäri ilman tuhoa. Mustikoiden kera. Hyvää oli, mutta niin pitikin.

Sit olis pitänyt suunnata Sheffieldiä kohtaan. Mutta enpäs lähtenytkään! Mulla kun sattui olemaan avoin paluu, niin päätin, että hittoakos tässä. Mentiin leffaan. The Muppets: Most Wanted. Nauratti, mutta vähemmän kun edellistä Muppetsia katsellessa. Eväänä kolme Pandan lakua, minttu, sitruuna ja mustikka. Hyvää oli!

Starbucksin kautta kotiin, koska that's how we roll. Testattiin uudet Macchiatot. Vanilja oli hyvää. Kuulemma parempaa kuin hasselpähkinä. Siitäkin huolimatta, että oli tehty soijamaitoon. Illalla kokattiin taas oikein tarmokkaasti. Ja tällä kertaa onnistuttiin. Erinomaisesti! Isomalle mahalle olis ollut tarvetta. Teki mieli ahmia. Ilta kruunattiin vadelmalla höystetyllä inkiväärioluella, lopulla punkulla ja niillä juustoilla. Niin ja kekseillä. Kateltiin telkkaria. Oltiin vaan. Mietittiin, että ollaan aika onnellisia.

Tänään herätyskello jätti herättämättä. Ei naurattanut. Onneksi ei tarvinnut junaan juosta. Ehdittiin kaupunkiin aamupalallekin ennen kun piti istuutua tuntikausiksi liikkuvaan toimistoon. Hiljalleen alkaa stressi kutkutella vatsanpohjaa tulevan perjantain takia. Ydinvoima-alan ihmiset tulee kuulostelemaan meidän projekteja ( = haluavat tietää, voivatko hyötyä meistä mitenkään). Pitää olla vakuuttava, aikuinen ja akateeminen. Mutta haluaisin vaan lukea Muumi-kirjoja ja haaveilla.

Ilmottauduin Krakovan konferenssiin.
Englannin nettipankki ei tunnistanut Puolaa oikeaksi maaksi, piti maksaa Suomen tililtä. Kaikkea sitä. Yhtenäinen Eurooppa. EU ja mitä vielä. Internet. Huh, huh.

Sydän tekee, mitä sydän haluaa

Yhdeksänkymmentäkuusi puntaa ja viisikymmentä penceä. 

Tämän viikonlopun hinta.

Suunnitelma oli istua toimistossa viikonloppu. Haalia takaisin lomalle kadotettuja työtunteja. Aloittaa abstraktien pohdinta. Hoitaa Krakovan konferenssimatka kuntoon, yms, yms. Vastuullisuutta.

Sitten tuli torstai.

Ja tekstari.

Come hang out this weekend?

Ja toinen.

If you come up I’ll buy tickets to watch Aberdeen play Dundee Utd.

Ja kolmas. 

To try to tempt you more to Aberdeen how does this sound? Tomorrow Handmade Burger Company. Saturday Golf, Football, Romantic dinner, a new DVD, two bottles of red wine and chess and Sunday a run, Starbucks, Subway before you leave… xxx

Yritäpä siinä sitten vastustamaan! Myöhemmin listalle ilmestyi myös WWF:n Earth Hour launtai-illalle ja banaanipannarit sunnuntain aamupalalle. 

Tässä sitä nyt istutaan. 

Junassa. Liikkuvassa toimistossa.

5 tuntia takana. 

1,5 tuntia jäljellä.

Taas saa miettiä, minne kuuluu

Sauna. Mustikkalimpparia. Mämmiä. Kahvit Fazerilla. Kahvit Akateemisessa. Tove Jansson Ateneumissa. Kahvit Ateneumissa. Ruisleipää. Lettuja ja vadelmahilloa. Kahvit Nurkalla. Lisää ruisleipää. Lenkki Kerava-joen penkalla. Toimivat junat. Uurnalehto. Oma kieli. Pakkanen. Lisää saunaa.

Niin ja käytiinhän me jossain Lapissakin. Vähän lasketeltiinkin (mustia rinteitä!) jossain pohjoisen perukoilla. Kuumaa mehua. Ja (ihanan rasvaisia rapeita) ranskalaisia. Kylmyydestä kuivaksi kopertunut iho ja haljenneet huulet. Aurinkolasien rusketusrajat. -28 astetta pakkasta. Lumikenkäilyä tunturin laelle. Järven jäällä kävelyä. Lumienkeleitä. Kohmeiset varpaat. Kaakaota. Talvi. Lumi-myrsky. Pakkasessa istuminen kylpytakki päällä. Lumessa paljain jaloin kävelyä. Puusauna, englantilainen lämmitti. Salmiakkia ja lakuja. Mustaa kahvia. Biljardia ja keilailua. Hurriganesia ja Led Zeppeliniä. Ja tietysti Tracey Ullman. Jääkarhukin nähtiin. Ilves ja pöllöjä.

Paljon sitä kymmenessä päivässä ehtii.
Mutta ikävä on.
Ja päässä soi Juice.

Leppoisuutta sunnuntaihin

Kamalasti sitä ehtii kun aikaisin nousee! Kävin aamulla puntilla: käsiä, jalat oli puhki eilisestä. Siivotakin ehdin. Niin ja opiskella. Tänään ulkotoimistossa. Tyyny kangaskassissa toimi oivana toimistotuolina, kas näin:

Ihan T-paita-keli täällä. Paikallisella mittapuulla, itse nautin säästä huppariin kääriytyneenä. Aurinkolasit kaivoin nenälle ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Mutta mikäs siinä tosiaan oli ulkona istuskellessa. Aurinko lämmitti ja kahvi oli hyvää. Samalla kuuntelin elämään Bramall Lanelta. Sheffield United pelasi Charltonia vastaan FA Cupin kuudetta kierrosta. Tekivät kaksi maalia kahteen minuuttiin ja voittivat. Hurraa-huudot oli mahtavan kuuloset. Pelin jälkeen koitti tööttikonsertti, kun fanit lähti kotiin. Oli iso voitto, Charlton on ylemmässä divisioonassa. Meidän minivuori oli täynnä autoja. Ja faneja. Ihme, että jo normaalisti ahtaille kaduille mahtui niin paljon vipinää.

Kun aurinko vetäytyi pois meidän pihalta tulin takaisin sisään ja löysin tämän:

Sänkyni on vallattu.

Mahtavuutta ja mahtavaa stressiä!

En edes tiedä, mistä alottais. Niin paljon on tapahtunut viikossa. Viime viikonloppu oli mahtava! Kun vihdoin pääsin Aberdeeniin iltamyöhäsellä, mentiin illalliselle. Glamourin rajoja venytellen syötiin burgerit. Oli ihan törkysen hyvän makuinen se mun bataattipapuplätty. Lohkoperunatkin oli taivaallisia, vaikka en yleensä tykkääkään niin kovin! Toki voi olla, että makuelämyksen verrattomuuteen vaikutti se, että olin kärvistellyt junassa ilman eväitä, jotka tosissaan vetäsin napaan suutuspäissäni jo kotona. Unohdin myös STS-kirjani junaan. Kävin kyselemässä sitä aseman löytötavaroista, mutta ei löytynyt. Toivottavasti, kuka ikinä sen kirjan löysikin saa siitä jotain iloa, hienosti oli marginaalit täynnä muistiinpanoja about 20 työtunnin edestä. Terve!

Perjantaina käytiin leffassa kattomassa Lego Movie ja illalla juhlistettiin islantilaistuttavuus A:n PhD:tä. Tuntu ihan kahjolta olla kämpässä (jossa oli puulattiat!) islantilaisten ympäröimänä, kun niitä on maailmassa niin vähän! Tavattiin myös puolalainen valokuvaaja, joka tahtois ottaa meistä kahdesta kuvan projektiinsa, joka käsittelee Skotlannin suhdetta ja välejä isoon maailmaan. Sanoin (tai sitten se oli se gin) kyllä. K oli vähän öö.. no tota. Mutta kyllä sekin sitten innostui. Mitään ei kyllä sovittu, joten voi olla, ettei siitä mitään tule. Mutta ei haittaa sekään.

Lauantai oli ehkä vuoden paras päivä. Ihan liiottelematta! Oltiin melkein koko päivä ulkona. Käveltiin postiin ja kampukselle ja sitten rannalle kahville, vaikka joinkin vaan limpparin. Jaettiin skonssi. Käytiin katsomassa kun Aberdeen voitti St Johnstonen. Toinen puoliaika oli pelillisesti aika lätty, mutta lokkeja sai pelätä. Niitä liiteli kymmenittäin kentän yllä. Pulut miehitti meistä katsottuna oikean kulmalipun edustan. Matsista kiiruhdettiin kotiin, varpaat oli jäässä. Alunperin meidän piti mennä ulos syömään, mutta päädyttiin tilaamaan intialaista. Oli hyvää! Eikä edes liian tulista, vaikka jouduinkin/sainkin ottaa ihan eri annoksen, mitä yleensä. Entisessä vakkarissa kun on kermaa.

Jälkiruuaksi korkattiin pullo punkkua, jonka ostin joskus marraskuussa. Sivilisaatio otti taas askeleen eteenpäin, kun nautittiin viini makeiden popcornien kera. Samalla katsottiin Le Weekend. Oikein mahtava leffa, vaikka taisinkin ehkä keskittyä enemmän siihen viiniin...niin ja niihin poppareihin. Leffan jälkeen pelattiin shakkia, vaikka koitin vastustella, ja kuunneltiin jazzia. En kuulemma ollut yhtään niin huono kun mainostin. Sitten pidettiin kahden hengen kasaribileet. Naapurit ei ehkä arvostaneet.

Sunnuntaina suuntasinkin sitten takasin...

...ja siitä alkoi stressi.

Tällä viikolla oli vaatimattomat kaksi esitelmää (vrt. oon pitänyt edellisen neljän vuoden aikana kaksi esitelmää). Eikä ollut mitään höpötellään tässä nyt tovi opiskelijoille-esitelmiä. Ehei. Ihan oli professoreita ja tohtoreita ja useamman vuoden tutkijakoulutettavia yleisöissä. Siellä sitten papetettiin menemään posket helottaen ja kurkku kuivana!

Myönnettäkööt, että kyseessä oli kuta kuinkin sama 12 minuutin pläjäys kummallakin kertaa. Keskiviikkona harjoittelin meidän SaTiS-tutkimusryhmän edessä. Hyvää palautetta tuli ja S:n kanssa työstettiin PowerPoint kuntoon jälkeen päin. Vaikka muutinkin sitä vielä siitä... mutta oli tosiaan ihan yllättävän turvallinen olo siellä ihmisten edessä.

Niin hyvä, että otin torstain ihan lungisti. Ja perjantaina sitten räjähti. Tärinät ja kämmenhiki. Koko pakkaus. Päästiin nimittäin C:n ja F:n kanssa esittelemään kukin tutkimustamme insinööreille. C:n kanssa ehdittiin vielä hyvin koko perjantai-aamupäivä lietsoa toistemme paniikkia. Eikä auttanut sekään, että S kehotti mua esitelmöimään vikana. Olin ihan maani myynyt esitelmän jälkeen. En tiedä menikö erityisen huonosti, mutta yhdessä kohdassa huomasin puhuvani skotlantia. Siis sillä mittapuulla, mitä mun suuni siihen aksenttiin vääntyy. Puhuin ehkä tuhatta ja sataa, mutta selvisin. S:n palautteetkin tuli ihan hymiön kera, vaikka epäilenkin, että kyseessä oli sympatiahymiö! Kuitenkin sen keskiviikkoisen voittajafiiliksen jäljiltä ei napannut ollenkaan. Hyvänä hommana kuitenkin se, että sain aika monta kysymystä, vaikkakaan en varmaan puoliinkaan osannut vastata.

Oli kuitenkin ihan hyvää harjoitusta. Seuraavat löpinät lienee sitten kesäkuun lopulla, ellei S keksi jotain mun pään menoksi, ja sitten pitäis ilmeisesti Puolassa syksyllä esitellä juttuja taas. Niin... siellä Euroopan suurimmassa STS-konferenssissa.. Vois varmaan jo ryhtyä hermoilemaan hiljalleen.

Postin miehet on kantaneet selät vääränä mulle kaiken maailman akateemista lukemista. Tilasin sen hukkaamani kirjan uudelleen kun oli niin hyödyllinen! Sen lisäksi pari muuta teoriakirjaa on tossa pöydällä. Tää viikonloppu meneekin sitten niitä lueskellessa. Tiistaina ehkä sitten maantiedon symposiumiin kuokkimaan tässä meidän kampuksella ja torstaina olis joku Suomen reissu edessä. Kaikkea sitä.

Niin ja kevät on muuten täällä! Kevät kuteilla mennään! Talvitakki on reservissä.

Pohjoiseen, hep!

Junassa. On tylsää. Junassa on draamaa. Pari ukkoa kävi tossa sanasotaa, kun toinen syytti toista siitä, että oli heittänyt toisen (siis ensimmäisen) laukun ulos junasta Edinburghissa. Eivät siis tunne toisiaan. Hyvä yleisön saivat, kun ollaan hiljasessa vaunussa, jossa kaikenlainen möykkääminen saa aikaan perustavanlaatuista otsan rypistelyä ja kulmien kohottelua.

Matka tuntuu kestäneen iäisyyden. Ehkä eniten siksi, että luulin, että olisin ollut perillä jo pari tuntia sitten. Yleensä lähden matkaan 10.17 junalla, enkä edes tarkistanut oliko asia näin. Kamat oli pakattu ja ulkokamppeet jo päällä, kun satuin tarkistamaan varaustiedot. 14.47 junalla Yorkiin, sanoi varaus. Ei pentele. Olisin perillä vasta 21.13, enkä 17.06 niin kuin kuvittelin. Potkin itseäni henkisesti päähän ja söin suutuspäissäni kaikki matka-eväät. Sitten istuin viideksi tunniksi opiskelemaan ja melkein myöhästyin siitä Yorkin junasta. Loistopäivä! Lähestyn hissuksiin Kirkcaldya, mikä tarkottaa, että matkaa on jäljellä vähän reilu kaksi tuntia. Kai sitä vielä yhden artikkelin voisi koittaa lukea. Hupilukemista, kun ei mukana ole.

Vauhdilla eteenpäin

En jaksa uskoa, että tänään on keskiviikko. Työtunteja tällä viikolla takana 35. Oon koittanut vääntää niitä ensiviikkosia esitelmiä. Voihan videorodeo. Luulen, että nyt on ihan melkein mallillaan. Kaukana valmiista, mutta siedettävä. Toivottavasti huomenna saan junassa kirjotettua ensiversion valmiiksi ja tehtyä PowerPointit ainakin lähes tulkoon lopulliseen asuun.

Lisäksi koin jonkun sortin valaistuksen tossa jossain kohdassa, varmaan maanantaina (kuka näistä päivistä tietää?), että yleensä helmikuun lopusta seuraa maaliskuun alku, ja maaliskuun puoliväli seuraa maaliskuun alusta. Mikä meinaa sitä, että Suomen reissu on edessä. Mikä on mahtavaa, mutta samalla... stressi!

Toisaalta, kunhan pääsen ensi viikosta, niin pääsee hengähtämään. Seuraava lomakin on jo varattuna. Pääsiäinen Napolissa. Kelpaa!