Sattumia ja suunnitelmia

Meillä kävi tänään täällä kämppiskokelas katsastamassa kulmia. Kämppis L siis muuttamassa pois. Koko juttu tuntui joltain kosmiselta vitsiltä sillä;
1) kämppiskokelas oli suomalainen
2) kämppiskokelas on opiskellut Newcastlessa
3) kämppiskokelaan poikaystävä asuu Skotlannissa

Ja tähän tuskin tarvitsee lisätä, että kämppiskokelaalla oli pitkät ruskeat hiukset ja silmälasit. Ja tatuointi.
Eihän siinä sitten tiennyt, että miten päin olis ollut! Teetäkin se joi. Ei kyllä tainnut tehdä E:hen suurtakaan vaikutusta. Oli sen verta hiljainen (suomalainen sanoin minä), mutta onhan tollanen tosi outo sosiaalinen tilanne. Huomisillalla tiedetään tuleeko kokelaasta kämppis, vai löysikö kivemman huoneen/asunnon itselleen.

Opiskelut stressaa.
Kas kummaa. Huomenna pitäis väsätä juliste mun projektista maanantain konferenssia varten. Esseekin pitäis saada valmiiksi. Oon sitä nyt kohta kaksi viikko vääntänyt, mutta ei kun ei. Siis määrällisesti on ok. Laadullisesti. No katsotaan. Kävi myös ilmi, että unohdin mun muistikirjan Aberdeeniin. Sisältää mun tarkkailutehtävän muistiinpanot, jotka tarvitsin perjantaiksi. No, hupsista. Koira söi mun läksyt ja sillä tavalla.

Varasin eilen liput Suomeen. Maaliskuussa. Onhan siihen aikaa, mutta vähän innostuttaa jo. Ruvettiin K kanssa suunnittelemaan meidän kesän reissuakin jo. Pitäähän sellainen olla. Ajateltiin kyllä ihan pysyä Skotlannissa, kun ei kummankaan opiskelut (ja budjetit) ihan hirveesti anna myöden, minkään sen suuremman suhteen. Länsirannikolle olis tarkoitus suunnata. Mutta ehkä sitä voi sitten katsoa sen Suomen reissun jälkeen. Napolissakin kun pitäisi ehkä kiepsahtaa. K menee keräilemään sinne italialaista levää - sai jo rahoituksen - nyt pitää vaan ajankohta lyödä lukkoon, niin yrittänen mennä sinne pitkäksi viikonlopuksi - kunhan on sopivan hintaluokan lippuja tarjolla. Niin ja voi olla, että pääsen Krakovaan konferenssoimaan kesän kynnyksellä.

Tammikuussa olen joka tapauksessa menossa Buxtoniin (Peak Districtissä) johonkin kahden päivän mittaiseen ydinvoimainsinööritapahtumaan. Kontakteja luomaan (ha!). Kunhan muistan huomenna ilmottautua. Mitkään asiat ei pysy päässä enää. Piti hoitaa koko homma jo maanantaina, mutta päässä ei tosissaan pysy yhtään mikään. S:n luonakin on pitänyt käydä jo vaikka ties, kuinka pitkät tovit, mutta ei...

Sen verran sain aikaiseksi tänään, että hankin itselleni lipun kuuntelemaan Holokausti-selviytyjää ens viikolla, vai olikohan sitä seuraavalla. Tulee meidän Students' Unionille kertomaan tarinansa. Kyllä parinvuoden takainen minä olis vihreä kateudesta nyt!

PS. En jaksa uskoa, että yliylihuomisen huomenna on mukamas joulukuu. Pyh! Missä on joulufiilis? Tais Posti varastaa sen iäksi.