Viime viikko, 11 000+ sanaa?

Viime viikko, tai oikeastaan viimeiset 10 päivää, vierähti Aberdeenissä. Aika meni ihan liian nopeaan niin kun aina. Matkustin Aberdeeniin päivää aiemmin kuin K. Oli siis Ranskassa, Roscoffissa, keräilemässä merilevää viitisen päivää. Perjantain vietin kirjastossa tunkemassa ydinvoimajätettä pään täyteen. Lähdin kauppoihin tarpeeksi ajoissa, että ehdin valoisaan aikaan kotiin (Aberdeenissä pimeä tulee paljon aiemmin kun Sheffieldissä). Kävin ostamassa yökkärit ja hyväntuoksuista saippua. Kotona kun oli vaan poikasaippuaa. Hankin myös tarpeet romanttista illallista varten - punaviiniä myöden. No eihän siitä mitään tullut. K meni suoraan lentokentältä hotellille, jossa sen koko suku oli. Ilmoitti asiasta yhdeksän aikaan illalla. Olin taas kypsä ja päätin jäädä kotiin, vaikka    kutsu kyllä kävi. Tungin sitten lisää ydinjätettä aivoelimeen ennen kun kävin nukkumaan. K tuli joskus kolmen aikaan kotiin. Pieni olutpilvi mukana. Tais siinä olla vähän viskiäkin. Hyi!

Lauantaina käytiin päivällä hankkimassa K:n isoisälle, jonka 80-vuotiskekkereitä varten koko suku oli kunnilla, synttärilahja K:n sisarusten kanssa. Loppujen lopuksi, mä olin se, joka valitsi lahjan (villapaita) ja maksoinkin melkein puolet (viskipullo), kun muilla ei ollut henkkareita. Niin, ja niukin naukin ikää. Mun pikkuveli on kyllä henkisesti hirveän suuri verrattuna noihin K:n verrokkeihin. Oli kamalan vaikea olla pyöräyttelemättä silmiä turhautumisen ja ihmetyksen johdosta.

Iltapäivästä käytiin rannalla K:n vanhempien ja Bobin kanssa. Koira, siis Bob, on järkyttävän kokonen, mutta pelkää merta. Aika huvittavaa sinänsä. Toki onhan se myönnettävä, että meri on jonkin verran suurempi kuin koira. Illalla oli sitten vuorossa yllätyssynttäripirskeet hotellilla. Tunnistin suurimman osan ihmisistä. Onhan se vähän niin, että tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana olen enemmän nähnyt tätä klaania kun omaa sukuani. Pääsin höpöttämään Doctor Whosta ja no tietty Suomesta. Ja fudiksesta. Tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Vaikka kyllä sitä teki mieli myös liueta jonnekin varjoihin omiin oloihin vaan. Sen verta ujo. Oli kiva ilta kyllä. Ruoka oli hyvää, ja juomaa riitti. Join pitkästä aikaa gin tonicinkin. Ai, että. Makunystyrät kiitti! (Ja olin ihan varma, että aamulla olis kaamea krapula, kun en oo pitkään aikaan juonut yhtään mitään - ei ollut. Success!) Oltiin kotona joskus kahden jälkeen. Ihan taksilla kuljettiin. Eipä sillä, että en kyllä olis voinut puolen kaupungin halki koroissa kulkeakaan. Ai niin sen verta piti siitä lahjasta vielä sanoa, että oli hitti. Hah! 

Sunnuntai-aamuna löhöttiin melkein puoleen päivään sängyssä kuunnellen (ja hoilotellen) musiikkia Disney leffoista. Käytiin rannalla pelihallissa vähän ja sitten kahvilla kaupungilla ennen kun suunnattiin hotellille, josta K:n vanhemmat kuskas meidät K:n tädille ja sedälle syömään. Koko suku siellä taas. Ja niiden naamoista kyllä näki, että ne oli kyllästyneitä toisiinsa. Hauska juttu sinänsä. Illalla käytiin vielä hotellilla syömässä muiden laskuun. Mikäs siinä.

Viikko meni sitten ihan normaalisti. Minä kirjastossa kirjottamassa, K labrassa tiedemieheilemässä. Paitsi, että tiistaina menin kanssa labraan. Tohtori koulutukseen kuuluu, että tarkkailen jotain tapahtumaa tms ja kirjotan siitä sitten muistiinpanot yms. Tarkkailin siis K:ta kun se eristi (??) DNA:ta (DNA extraction) ja teki jotain muuta. Kummastakaan en tajunnut mitään, mutta tulipahan tuijotettua. Ja vielä pystyi hyvällä omallatunnolla väittämään tehneensä töitä. Olin kyllä ihan puhki, kun oli niin vieras ympäristö. Tiistain vastaisena yönä oli satanut lunta, niin käytiin Newburghissa kävelemässä lounasaikaan. Oli pirun kylmä, mutta kaunista. Aurinkokin kun sattui paistamaan (koko viikon!).  Oltiin molemmat ihan joulu-fiiliksissä lumen takia, niin mentiin Starbucksiin joulukahveille töiden jälkeen. Piparilatte oli OK.

Kinasteltiin aika paljon. Kummankin suruks, mutta juteltiin siitä. Ja rationalisoitiin koko juttu, kunnon tiedemiestyyliin. Kartotettiin syytä ja seuraukset ja tultiin tulokseen, että parempi kinata kun olla hiljaa ja niellä ärtymys. Toki kinattiin tyhmistä asioista vaan, mikä ärsytti vielä enemmän. Kumpaakin. Mutta kun oltiin pidetty tää vakava tieteellinen keskustelu kinastelusta, niin se loppui sitten siihen. Hyvä, hyvä.

Kaiken kaikkiaan oli aika rela viikko. Iltasin tehtiin safkaa ja tuijotettiin telkkaria. Siis DVD:itä. Käytiin kanssa pelaamassa squashia pariin otteeseen. Olin huono häviäjä kuten aina. Onneks K on tottunut. Nykyään taidan itse olla se, jota ärsyttää enemmän. Toisella kerralla squash kerralla olinkin sitten parempi. Ja jotenkin ihmeen kaupalla sain ruhjottua molemmat polveni ja kyynärpääni mustelmille, tein myös puolittaisen spagaatin ja hutkaisin pallon K:n mahaan. Eipä sillä, että se löi mua mailalla rintalastaan. Vahingossa. Tietty. Pelattiin myös lautapelejä pari kertaa, ja melkein olin hyvä häviäjä. Käskin kyllä K:n antaa mun olla marttyyri välillä, muuten mistään ei tule mitään.

Torstaina käytiin leffassa katsomassa Hunger Games. Ennen leffaa vietetiin ikuisuus kaupassa kun en osannut päättää, mitä haluan ja sitten päädyin irtokarkkeihin. Ja vaikka valikoimat on täällä surkeat, niin ikuisuushan siinä valitessa meni, kun piti lukea kaikki tuoteselosteet liivatteen varalta. Oli hyvä leffa! Tai no ok. Liian sokeriset eväät.

Perjantaina sain sitten sen illalliseni, jota olin suunnittelut viikkoa aiemmaksi. Eipä se mitään hehkeetä ollut, mutta kivaa kuitenkin. Kruunattiin tuhottiin hyvä ateria keksiähkyllä ja valmistauduttiin lauantain Doctor Who pläjäykseen katsomalla ensimmäisiä jaksoja vuodelta 1963 ja dokkari sarjan ensivuosista. K nukahti keskenkaiken, mikä oli ihan epäreilua. Ite olin taas niin sokeri ähkyssä, että Nukkumatti ei millään mahtanut tulla.

Lauantaina vietettiin makeeta elämää. Aamu alkoi squashilla (tää oli se mustelma kerta). Sitten oltiin hetki aikuisia siivoten ja tiskaten, ennen kun suunnattiin kaupunkiin hoitamaan aikuisten asioista (käytiin pankissa) ja kahvilla käytiin. Tietty. Oltiin verrattaen kauan kahvilla. Luettiin kirjoja. Oli rentoa ja mukavaa. Illalla suunnattiin intialaiseen illallistamaan. Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli hyvää! Syötiin liian nopeasti. Niin kun aina. Joten oli aikaa käydä... kahvilla! Tai oikeastaan hakemassa kahvit leffaan. Union Square oli täynnä kiljuvia teini-ikäisiä Doctor Who faneja. Huh, huh. Jakso oli huippu. Vaikka analysoitiin kyllä kaikki epäkohdat tarkkaan jälkikäteen. Niin kyseessä oli siis tavallinen telkkariohjelma, jonka 50-vuotisjuhlajakso näytettiin leffoissa samaan aikaan kun telkkarissa. Nörtitettiin. Tosin ei meillä ole telkkarilupaakaan, että siinä sitä ollaan...

Eilen suuntasin sitten takaisin Sheffieldiin. Olipahan taas junamatkaa kerrakseen. Missassin kaks junaa ja ties mitä. Olin perillä Sheffieldissä kaks tuntia myöhemmin kun, mitä piti. Ja olisin ollut enemmänkin jos E ei olis tullut hakemaan Doncasterista. Hyvä kämppis! Tänään väänsin sitten 11 tunnin työpäivän kotona kun en jaksanut eilisen reissaamisen ja stressin jälkeen lähteä kampukselle ollenkaan. Ja jotenkin... kyllä toi Aberdeenissä olokin jotenkin erottaa Sheffieldistä. Ei tää tunnu millään tasolla kodilta. Jotenkin oon täällä irtaimistoa, enkä tunne minkäänlaista yhteyttä minnekään. Ehkä se kehittyy siitä ajallaan. En sinällään ole huolissaan. Aberdeenissä käymistä en vaihtais mihinkään. Ruokaa, kahvia ja kultaa.