Vastahan äsken oli maanantai

Ei hirveästi huvittanut herätä tänään. Vaikka menin eilen verrattaen ajoissa nukkumaan. Oon koittanut vähän tsemppailla ton nukkumisen kanssa, kun on ollut vähän retuperällä hirveästi kun hinkuis venyttämään päiviä molemmista päistä. Puntillekaan en päässyt, vaikka kaikki kuteet ja vermeet olin jo illalla pistänyt reppuun. Toivottavasti ei toi urheilumotivaatio nyt lopahda siihen, että meidän remppa on valmis! On suihkua (ja mikä suihku onkin!), on lavuaaria ja vessan ovikin löytyy. Kyllä kelpaa.

Oli muuten pirun kylmä aamulla kun lähdin. Hanskat oli hyvät. Äidin Norjasta tuomat. Paitsi, että peukaloille ne oli mitä armottomimmat, kun peukalonpäät puuttuu. Hyvät, että sain avaimia taskusta kun toimistolle pääsin. Päivä sujahti ihan todella nopeesti, luulen. Suurin osa kulu insinöörikirjaa lueskellessa. Tai ainakin luulen, että se oli insinöörikirja. Insinöörien kirjastosta sen hain, mutta en kyllä muista, että siellä olis ollut kovinkaan monta yhtälöä niin kuin siinä toisessa, jota tuijottelin viime viikolla. Mutta oli kyllä kiva, tää mitä tänään luin. Tosi selkeä ja ei-paatoksellinen. Toisin kun yhteiskuntatieteelliset artikkelit. Tai on nekin selkeitä, ainakin osa, mutta jotkut paasaa niin maan penteleesti siitä ja tästä, tai sitten ovat vaan niin kuivia kun puivat politiikan ja tieteen erimuotoisia ja -näköisiä suhteita tai sitä kuinka tiede ja sen seuraukset on liian suuria nykymuotoisen demokratian käsiteltäviks. Ja sitten kaikilla on kurjaa. Paitsi ehkä suomalaisille, jotka on muutenkin poliittisesti passiivisia. Tosin niillä, siis meillä, on kurjaa ihan noin muuten vaan. 

Yritin myös epätoivon vallassa vääntää kysymyksiä sitä huomista harjotteluhaastattelua varten. No eihän siitä taas mitään tullut. Kerran kun on aivot asettunut raiteilleen niin sitten ajatellaan vaan yhden kaavan mukaan ja kaikki pohdinnat leikkii piirileikkiä, eikä uusille ideoille ole tilaa. Hitto. Ja huomasin myös kysymyksiä pohtiessani, että odotan, että mun haastateltava vastaa tietyllä tapaa. Ei hyvä! Ja ei kun kysymys takaisin verstaalle uudelleen muotoiltavaksi. Niin, että saa nähdä mitä huomisesta tulee. Koko päivän varmaan ihan pissa sukassa, kun haastattelu on vasta klo 18, ydinvoimaluentojen jälkeen. Ehkä sieltä keksis vielä pari hyvää kysymystä. Ehkä.

Mutta oli tänään ihan merkittäväkin päivä. Näin maanantaiksi. Sen lisäksi, että tänään ei oo satanut ollenkaan (siis ei yhtään), kävin hakemassa Central Librarysta kirjastonkortin. Jo vain! Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 mulla on kirjastokortti, joka ei ole akateeminen ja - tää on se merkittävä seikka - jolta ei löydy yhtään sakkoa! Eri asia tietenkin on, että tuunko ikinä käyttämään sitä. Yritys on kova. Jos sitä viikonloppuna menis vaikka käymään kirjastossa kun sain vihdoin ja viimein luettua loppuun kirjan, joka mulla oli kesken. Vaikka toisaalta tossa hyllyssä kyllä odottelis jo aloiteltu Hemingway...