Seikkailu

Viime lauantaina päätin, että nyt on aika päästää aivot vähän vapaalle ja lähteä maaseudulle. Ja niinpä otin ja lähdin. Hyppäsin bussiin numero 218 ja suuntasin kohti Baslow'ta. Oli muuten suulas kuski. Vaihtoi jokaisen matkustajan kanssa sanan jos toisenkin sillä tuloksella, että bussi lähti matkaan 10 minuuttia myöhässä! Mutta eipä tuo mitään haitannut.

Baslow'hun matka kesti puolisen tuntia. Ehkä reilut. Maisemat oli aika mahtavat! Baslow sijaitsee Peak Districtissä ja mäkiä riitti! Välistä en voinut olla ajattelmatta äitiä paniikin vallassa kun tiet mutkittelee ihan jyrkänteen reunalla ja vauhtia on se käsittämätön 50 mailia tunnissa. Mutta tosiaan, Baslow'ssa jäin bussista. Kylästä löytyi kahvila, hotelli ja vanhan ajan karkkikauppa. Oli kaikki herkut korkeissa lasipurkeissa. Taloja tosiaan ei ollut kuin pari hassua, mutta silti kesti hetken löytää polku, jota pitkin oli määrä suunnata Chatsworth Houselle. Vai Housiin. Varmaan -lle, onhan kyseessä kartano. Chatsworth House on toiminut mm. viimeisimmän Ylpeys ja ennakkoluulo-leffan kulissina. Oli siis Jane Austenin ystävän syytä piipahtaa paikalla! Vaikka varsinainen syy, miksi päädyin tähän paikkaan oli C.S. Lewisin Narnia, joka oli rakennettu kartanon alimpiin kerroksiin.

Baslow'sta Chatsworth Houselle on internetin mukaan n. 2km kävelymatka. Tuntui paljon lyhyemmälle. Johtui ehkä siitä, että ukkini lapsenlapsena olin kamera naamaalle liimattuna suurimman osan ajasta. Oli ihan käsittämättömät maisemat. Justiin sellainen kunnon englantilainen maaseutu, mitä telkkarissa näkee. Oli lampaita, oli kukkuloita ja paksurunkoisia puita. Kauriitakin näin, kokonaisen lauman! Mutta parasta oli kyllä auringonpaiste.

Kartanoon pääsi sisään vasta klo 11 maissa, mutta olin paikalla huomattavasti aiemmin, joten ostin lipun myös puutarhaan. Kannatti. En edes ehtinyt/jaksanut koluta koko paikkaa läpi. Ihastelin maisemia, patsaita ja moderniakin taidetta, jota puutarhassa oli. Eksyin labyrinttiin. Tosi juttu. Tai no ehken eksynyt, kun tiesin koko aika, mistä tulin, mutta toista uloskäyntiä en löytänyt niin millään. Oli siis sellainen havupuskalabyrintti, jonka siimeksessä varmaan moni aatelinen on osottanut kevytkenkäisyytensä. Peruukit vinossa ja puuterit paidalla. Niin ainakin kuvittelin!

Itse kartano oli ihan uskomaton sisältä. Eikä vähiten sen takia, että oli ihan tupaten täynnä! Vietin sen verran paljon aikaa puutarhaa tutkiskellessa, että ovet oli jo ehditty aukaista 20 minuuttia aiemmin ja jono oli sen mukainen! Onneks oli etukäteislippu niin polleana kävelin koko jonon ohi (Oikeasti kyllä luikin, ettei kukaan olis ehtinyt vetäsemään hihasta takaisin jonoon).

Jostain olin onnistunut taikomaan ihan käsittämättömän kärsivällisyyden, ja pinna piti vaikka puolisen tuntia piti kulkea jonossa ja kaikkea en sitten pysähtynyt katsomaan. Mutta kaikki olennainen löytyi; oli lyhtypylväs ja Tumnuksen koti, Valkoinen Noita ja Aslan, tietty. Vaikka Aslanin melkein missasin. Onneks oli parissakin paikassa. Marmelaadipalat ja mäyrätkin oli. Mutta tosiaan ilman Narniaakin on kyllä näkemisen arvoinen paikka.

Kun pääsin ulos, bussin tuloon oli vain vartti niin päätin nautiskella auringosta ja suuntasin suoraan bussipysäkille. Siinä sitten vähän harmittelin, että mun kopio Narnian tarinoista on Aberdeenissa. Bussikin jätti tulemasta, tai tuli puolisen tuntia myöhässä. Siinä vaiheessa oli sormenpäät ihan jäässä. Mutta mieli oli taivaissa, koska bussin myöhästymisen takia ehdin käydä hakemassa kahvin ja joulutortun mukaan! Oi, nam, nam!

Bussi suuntasi takaisin Sheffieldiin Bakewellin kautta, mikä oli hauska sattuma sinänsä, että sinne mun piti alunperin mennä, kun oli kuulemma näkemisen arvoinen paikka, mutta sitten kuulin Narniasta. Mutta nyt sain kuitenkin sellaisen pika-sightseeinging ja oli kyllä nätti paikka. Ja pääsin vielä lisää kiertoajelemaan, kun suorin tie Sheffieldiin oli suljettu onnettomuuden takia. Bussimatkustusta koko rahan edestä!

Sunnuntai vierähti opiskellessa, ja eilen olikin sitten jännä päivä. Ensimmäinen konferenssi, jossa mun projekti oli esillä. Juliste vaan, enkä tiedä kiinnittikö kukaan muu siihen edes huomiota, mutta silti!

Kyseessä oli ensimmäinen kansallinen STS-konferenssi, ja järjestettiin täällä meidän nurkissa. Koko tilaisuus kesti n.7 tuntia (oli siis aika pieni), siinä ajassa ehti kuulla aika paljon kaikenlaista. Paljon hyviä ideoita tarttui mukaan (ja näpisti pari keksiäkin evääksi kotimatkalle, tosin löysin ne vasta tänään repun pohjalta!) ja pari esitelmää oli tosi mielenkiintoisia. Oli myös jotenkin helpottavaa nähdä ja kuulla, kuinka kokeneitakin ihmisiä jännitti esitelmöinti ja kuinka huono ulosanti joillakin oli. Ja selkeästi kukaan ei ole kärsinyt samoja äidinkielen tunteja kun mä, koska kaikki luki paperista. Tai ei kaikki. Osa luki iPadeistaan. Tuli kyllä yläasteaikaisista esitelmät saadut kritiikit vahvasti mieleen. Enkä voinut välillä kuin miettiä, että näin jälkikäteen katsottuna ne oli aika kohtuuttomia jos tohtorisihmisetkään ei osaa. ;)

Tänään oltiin taas lakossa ja koitin opiskella kotoota. Eihän siitä mitään taas tullut. Tai siis vaikka luin armottomasti, niin ei se tunnu siltä, että opiskelis kun kissa käy vähän välistä varpaita haistelemassa. Onneks sentään kävin suihkussa puntin jälkeen!