Junamatkailun tohtorinna

Viikonloppu meni taas Aberdeenissä. Itsenäisyyspäivän vietin junassa, päänsäryn ja akateemisen lukemiston kera. Sentään paistoi aurinko! Olin ihan shokissa, kun Aberdeenissa oli lunta massa kun saavuin sinne. Siis pientä taivashilsettä katukivetysten väleissä, ei mitään Suomen mittapuun kinoksia. Oli kuulemma myrskyn peruja. Viime torstaisen siis, joka ravisteli koillis-Englantia erityisesti, mutta kyllä muuallakin sai hatustaan pitää kiinni. Ihan tosissaan.

Täälläkin tuulta oli 70mph. Puuskissa. Siihen päälle kaatosade. Pelastin erään vanhemman herrasmiehen myrskystä kun olin menossa luennolle. Tai no en pelastanut. Pyh, tollasille kommenteille. Harjoitin sitä kuuluisaa lähimmäisen rakkautta. Tuuli niin kovaa, ettei mies uskaltanut kun nojata kävelykeppiinsä polvet kenossa. Siellä sateen keskellä yksin ja ihmiset vaan paineli ohi. Minäkin. Mutta sitten palasin ja käveltiin yhdessä bussipysäkille. Kovasti oli kiitollinen herra sen jälkeen. Mua vaan hävetti, että olin ensin kävellyt pois. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin?

Tuli muuten täälläkin lunta. 5 minuuttia. Että eiköhän se talvi sitten ollut siinä. Mutta takaisin Aberdeeniin. Vaikka eipä paljon taaskaan tehty. No ihan tarpeeksi. Lauantaina squashattiin ja käytiin pubissa katsomassa Man Utd v Newcastle. Kukapa olis etukäteen uskonut, että mä olin se joka oli pelin jälkeen tyytyväisempi. Mutta ei sitä nyt hirveästi voinut ilakoida, kun toinen oli tatti otsassa.

Ei mennyt kauaakaan, että molemmilla oli tatit otsassa. Mentiin Union Squarelle pyörimään. Järkyttävä määrä ihmisiä, siis ahdistukseen asti! Oltiin sen verran, että sain hankittua lämpimämmät lapaset. Ja K kävi salaa ostamassa mulle pikkujoululahjaksi termosmukin. Sellasen, missä on pöllöjä. Se siis luulee, että kävi salaa ostamassa sen sillä välin kun kattelin lapasia. Sattui nyt vaan niin, että pysähdyin liian aikaisin katselemaan niitä lapasia. Mutta eihän mulla ollut sydäntä sanoa, että tiesin tasan tarkkaan, mitä tapahtu kun K sitten sunnuntaina ylpeänä selitti kuinka oli onnistunut hankkimaan ja salakuljettamaan lahjan kaupungista kotiin, enkä ollut aavistanut mitään! Toisaalta, mikspä olisin siihen mitään sanonutkaan. Kultainen ele.

Käytiin myös leffassa. Käytiin katsomassa se Disneyn uusin, Frozen. Oli tosi kiva! Olin ihan innoissani sen jäljiltä. Oli ihan lauluja ja kaikkea, niin kun vanhan kunnon Disney leffoissa kuuluukin olla. Hyvän tuulen leffa.

Sunnuntai oli tapahtumaton. Löhöttiin vaan. Mutta niin oltiin suunniteltukin. Ollaan molemmat ihan puhki. K huhkii pää punaisena jotain deadlinea kohti. Jotain tuloksia pitäis kai Koreaan lähettää ennemmin kun myöhemmin. Ja mä nyt muuten vaan teen liikaa hommia, ja nukun liian vähän. Mutta onneks on viikonloput. Maanantai meni junassa. Luin (hupi)kirjani loppuun. Ennen Edinburghia tosin. Mikä teki matkasta tosi tuskaisen ja pitkän. Edinburgh kun ei ole edes reissun puolivälissä.

Tänään oli paluu arkeen. Toimisto tosin olin melkein tyhjänä koko päivän. Huomenna vikat statistiikat (jiiihuu!!), perjantaina etiikka ja supervisor miittinki. Ja siinä se sitten olikin. Syksy. Tai onhan siinä vielä viikko, mutta saa lueskella, mitä haluaa. Mukavaa vaihtelua. Toivon tosin saavani luettua nää Chernobyl-jutut, mitä nyt luen pois alta tän viikon aikana. Vois vaikka sitten siirtyä ydinohjuksiin. Hip hei.

Näin tällä hetkellä näen Englannin ja Skotlannin. Ei ehkä oo vaikea arvata kumpi on kumpi... :)