Luonnostelija

Jos viime viikolla olin semi-ekstaasissa kaikesta, tällä viikolla olen elämään uupunut. Siis vaan väikkärielämään. S lähetti tiistaina muistutuksen, että pitäis lähettää sille jotain luettavaa ennen  ensi viikon miittinkiä. Vastasin jotain sekavaa viikonlopusta ja tuijotin vartin seinää paniikissa.

Rupesin epäilemään päätöstäni aloittaa kirjoitukseni lainauksella Käsikirjasta linnunradan liftareille. Työnsin epäilyni takaraivoon. Ainakin olisi muutaman lauseen verran laatua luonnoksessa, joka paisui kuin pullataikina vaikka yritin päästä sanoista eroon ennemminkin kuin lisätä niitä.

Tänään saavutin riittävän piittamaattomuuden käännepisteen, jossa hakkasin vaan menemään ja päädyin tyytyväisyyden ja hävetyksen sekaisissa tunnelmissa, joita vain väikkärin teko saa aikaan, lähettämään luonnoksen S:lle. Taistelin sisäistä tarvettani vastaan kirjoittaa SORRY kissankokoisilla kirjaimilla saatteeksi.

On muuten ensimmäinen kerta kun itse asetettu deadline on pitänyt. Hurraa!
Ja ensimmäinen kerta sitten kandi-vuosien kun olen palauttanut mitään ennen deadline-päivää. Hurraa!

Mutta ei se mitään. Sain eilen toisen sähköpostin, jossa luki, että meidän on pakko saada julkasuja ulos asap. Laitumille on tulossa kilpailija! Siihen loppu juhlatunnelmat. Ennen kuin alkoivatkaan. Nyt pitää sukeltaa keskeneräiseen luonnokseen, johon olen viimeksi koskenut heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla. Melkein muistan, mitä silloin kirjoitin ja mitä ajattelin.

Sentään toimisto näyttää hyvältä! Vaikkenpa juuri sitä tästä kuvakulmasta näe.