(Voi olla, että niitä on ollut aiemmin, mutta mieleen ei ole jäänyt muuta kuin ne esi-väikkäri kyyneleet lajia ei mun pitänyt saada tätä väikkäriä, enkä ees halua muuttaa Skotlannista!) S tuli eilen kaupunkiin. Viikoksi. Käytiin läpi mun "luonnos". Kävi ilmi, että se ei ollut luonnos vaan "vain" useampi sivu tekstiä. Hyvää ja huonoa. Kohtalaista ja erinomaista. Mutta niin paljon puutteita. Kaikki sitä, mitä odotinkin. Hyvillä mielillä otin palautteen vastaan ja olin joka asiasta samaa mieltä. Mentiin syömään ja oli kivaa.
Tänään luin palautteen. Saman palautteen, minkä eilen sain suullisesti ja päässä räjähti. Ehkä joku papattimatto tai mitä niitä nyt on. Luetussa sanassa on voimaa. Ja sitten seurasi järkytys. Ne pirun kyyneleet. En odottanut niitä, eikä nekään odottanut, että olisin mitenkään ehtinyt valmistautua niiden tuloon. Tulivat vaan. Valtavina ja pitelemättöminä. Olin tyytyväinen, että olin yksin toimistossa. Silti menin vessaan turvaan. Varoiksi.
Kyyneleisiin saattoi vaikuttaa väsymys ja shokki. Väsymys, joka on kertynyt kesälomasta. Oon juossut kilpaa aikaa ja omia resurssejani vastaan. Nyt kun S tuli, kaikki jotenkin kristallisoitui. Se oli tässä nyt. Tää on totta. Me ollaan täällä. Sheffieldiä ei enää oo. Istuttiin tänään kahvilla. Tuijotettiin hiljaa sumuun (kaikki oli tosi teatraalista. Tosi film noir.). Oon ihan puhki, tuli todettua siinä. Käskettiin ottamaan aikaa. Paljon on muuttunut ja lyhyeen aikaan. Salaa suren jo perjantaita kun S lähtee takaisin Sheffieldiin. Tuki lähtee. Vaikka saahan sen aina sähköisesti kiinni.
Niin ja se shokki. Shokki lähinnä tästä.
Ostin sunnuntaina uusia keittiöveitsiä. Naureskelin kun kysyivät henkilötodistusta niitä ostaessa. Maanantai-aamuna kello kahdeksan tajusin miksi. Ovat asteen terävämpiä kuin mihin olen tottunut. Veitsi sujahti sujuvasti kiwistä sormeen. Tunsin kuinka liha leikkaantui. Sain sitten soittaa kaverille, josko vois viedä mut tulvivine sormineni ensiapuun.
...haloo....?
Sori, että herätän ja soitan näin aikaseen, mutta tarttisin pientä palvelusta.
Mmm...
Leikkasin sormeen ja luulen, että mun pitäis mennä sairaalaan. Jos voisit heittää? Sori.
Hoitajilla oli huoli, että leikkasin hermoihin asti. Kaikki tutkittiin. Hermot kunnossa ja viikon päästä sormikin. Kaksi tikkiä. Toivoin kolmea. Puhtaasti katu-uskottavuuden nimissä.
Sain bonuspisteitä rauhallisuudesta ja tänään maksoin palveluksen takaisin eeppisellä vegaaniburgerilla.
Tekevälle sattuu. :)
No comments:
Post a Comment