Kullallinen viikonloppu

Elämäni miehet ravaa täällä perä perää. Ensin kävi velikulta toissa viikonloppuna ja sitten oli partamusukan vuoro viime viikonloppuna. Perjantai-illan juna toi miehen neljän tunnin työhaastattelusta koillisesta synteettisen biologian firmasta. Uutisia saadaan kahden viikon päästä. Tehtiin pizzat. Hyvänä kotivaimona väänsin taikinan etukäteen. Paiston jälkeen sain kehuja poikkeuksellisen erinomaisesta pizzapohjasta. Viinipullokin oli. Hienoin etiketti, jonka kaupasta bongasin. Very francais. Niin ja viinipullo jäi. Ei ollut talossa avaajaa.

Lauantaina käytiin Applella katsomassa läppäriä kuntoon. Jäi sairaseläkkeelle kaks ja puoli viikkoa sitten. Toissa viikon diagnoosi rikkinäisestä kovalevystä (jonka jouduin itse ostamaan/asentamaan) osoittautui hudiksi. Vika löytyi kaapelista joka yhdistää kovalevyn koneeseen. Vähän suututti. Korjaus maksoi £42, mikä ei sinänsä ole paljon. Mutta tuli edellisenä viikonloppuna käytettyä saman verran uuteen kovalevyyn ja £15 ruuvimeisseleihin, että sain läppärin kannen auki ja irti. Kuntoon tuli. Pääasia. Ennätettiin brunssille ja keskusteltiin ruokatapojen muutoksesta. Terveyden nimissä käänsin kelkkani ja selkäni vegaaniudelle. On muuten ottanut henkisesti koville. Enemmän kuin oisin uskonut. Sunnuntaina kun ostettiin mozzarellaa lasagneen olin lähellä vääntää kyyneleen tai kymmenen. Mutta hiihdän nyt astiani edelle.

Lauantai-illalle olin suunnitellut currymausteisen piirakan ja K paistoi kyytipojaksi ranskalaisia. Kotona tehtyjä tietenkin. Viinipullo virnuili meille pöydän reunalta, mutta kyllä ne kolajuomatkin ihan hyvälle maistu! Katseltiin syödessä rugbya, josta en vieläkään ymmärrä paljolti, mutta jotain sentään. Esimerkiksi sen, että jos ikinä jälkikasvua pääsen tähän maailmaan ponnistamaan niin ne ei kyllä rugbypelaajiksi ryhdy. Ruuan jälkeen kävelytin parrakkani teatteriin. The Sound of Music Sheffieldin Lyceum teatterissa. Onnittelin itseäni sillä olin saanut hankittua meille oikein priimapaikat. Onnittelin itseäni vielä enemmän kun K hoilas menemään musikaalin kappaleita kotiin mennessä ja sunnuntai-iltana oikein YouTubesta kuunneltiin. Ei ollut aiemmin nähnyt edes elokuvaa, joka on nyt sitten ohjelmassa Lappi-lomalla. Sori vaan äiti ja R. ;)

Sunnuntaina oli vuorossa sellainen nörttihömppäpäivä, että K kielsi ottamasta valokuvaa. Päivä alkoi jo lähes sunnuntaiperinteeksi muodostuneella banaanipannarilla, joka tällä kertaa oli pilkutettu muutamalla mustikalla (n. 125g). Aamiaisen jälkeen käytiin itkettämässä mua siellä kaupassa Kn lohdutellessa, että en oo pettämässä ihmis- ja eläinkuntaa päätökselläni. Nyökkäsin ja kotiintullessa esi-väänsin lasagnen paistokuntoon. Sitten alotettiin nörttihömppä. Pelattiin henkiinherätetyllä läppärillä fudista, iPadissa oli päällä Aberdeenin peli (voitto!) ja oikeessa telkkarissa Wales ja Skotlanti juoksivat rugbypallon perässä. Kyllä siinä joutu keskittymiskyky testiin.

Mutta kivaa oli.
Ja lasagnekin oli ihan hyvää.
Myönsi kokkikin, vaikka juustoa vähän  karsastikin.