Costochondritis

Tuplapäivitys! Miksi tyytyä yhteen? Tai jotain.

Mutta; costochondritis.

Google kääntää sen Tietzen oireyhtymänä, mutta käännös on väärä.
Kävin siis tänään juttelemassa lääkärisedän kanssa.
Taas.

Henkitorven tulehdus jätti jälkeensä rintalastan rustojen tulehduksen, joka on lyöny koko rintarangan ihan jumiin. Pahimmillaan hengittäminen oli yhtä tuskaa, vasaran heiluttelusta, jota harrastin tiistai-iltapäivänä kenttätutkimukseni tiimoilta, puhumattakaan.

Hyvä uutinen tässä on se, että diagnoosi oli tasan tarkkaan se, jonka oletinkin sen olevan ja tärkeämpänä vielä: itse hengitysvermeet ja pumppu ovat hyvässä kunnossa. Urheilunkin saan kuulemma aloittaa heti kun se tuntuu hyvältä (hurraati!). Tähän riemuun saattaa toki mennä seitsemänkin viikkoa, mikä on vähemmän riemukasta (buuati!). Ettei menis nyt sit Lappi-reissun mönkään. Tosin aion nyt vetää optimisti-pipon syvälle päähäni. Sen verran merkittävää parantumista on tapahtunut parissa päivässä. Elän autuaan naiivissa toivossa, että sama meno jatkuu!

Helpottaakseni tuskailua ja ihan muutenkin maalaisjärjen käyttöä myötäillen oon lääkärissä ravaamisen lisäksi satsannut pikku työtilaani ja hankinnut kaikenlaisia ergonomiaa parantavia apuvälineitä. Jos sais mitotettua sitä omaa tilaansa vähän tälläselle vertikaalisesti haasteelliselle ihmiselle kun koripalloilijan mittoihin en vieläkään ole kasvanut vaikka kuinka olenkin proteenia kiskonut nassuun. Mutta on se kyllä vaikeeta pitää kroppa kuosissa ihan ilman urheiluvammojakin.