Kaksi tarinaa tammikuusta

Ensimmäinen tarina

Vuosi alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Edinburghin uusi vuosi traumautti väkipaljoudessaan, jäi juhlaviinit juomatta. Meni rahaa hukkaan. Hitto. Uuden vuoden yökin nukuttiin vaatteet päällä yhden hengen sängyssä. Ahdisti.

Kolmantena tammikuuta Grays oli nimensäveroinen. Harmaa taivas sylki vettä koko voimallaan. En malttanut olla testaamatta uusia juoksukenkiä, jotka hankin saamillani joululahjarahoilla. Juostiin Kn kanssa omia reittejämme kuutisen kilometriä. Kaatosateessa. Illalla olin kipeänä taas, niin kuin suurimman osan joululomasta, ja sunnuntaina Sheffieldiin matkustaminen oli kamala kokemus. Viikkoa myöhemmin luulin olevani terve ja yritin taas juosta. Siitä seurasi kummalliset rintakivut. Sydänpussin tulehdus! Kauhistelin. Siitä oli kaikki jalkapallovuodet varoiteltu. Riensin lääkäriin, joka kuunteli keuhkot ja sydämen, miten parhaiten ylimielisyydeltään ehti. Kaikki kunnossa!

Terveys stressisi, mutta ei niin paljon kun supervisor S:ltä tullut sähköposti, jonka luin kuta kuinkin näin: Olet pettymys ja vihdoinkin olemme paljastaneet sinut siksi huijariksi, jonka aina tiesit olevasi. Osaat ehkä lukea kirjoja, mutta ei sinusta ole tekemään empiiristä tohtoritason tutkimusta! Varo! Suuntaasi lentää digitaalinen sylki, phytyi!

Visiitit Aberdeenin ja Walesiin varasti aikaa koittaa olla niin hyvä tutkija kun vaan voin. Ja sittenhän sitä lunta vasta tulikin tupaan. Sain kenttätutkimuspaikan, menetin kenttätutkimuspaikan, sain kenttätutkimuspaikan, menetin kenttätutkimuspaikan. Ja koska tämä itsessään ei ollut tarpeeksi stressaavaa, läppärikin päätti jäädä osa-aika eläkkeelle. Kone on unelias ja kaukana yhteistyökykyisestä. Pelkään, etten ehdi saada kaikkia tiedostoja pelastettua ennen kuin kone uupuu tyystin.

Niin ja asuntokin lähti alta. Päätti myydä vuokraemo meikäläisen päämajan. Sopimusta kunnioittamatta. Etsin hätäulosköyntiä. Kävin tänään katsomassa ensimmäistä huonetta. Oli suorastaan paskanen, if you pardon my French.

Toinen tarina

Edinburgh oli täynnä ihmisiä! Ehti hirvittämään paniikkiin asti, mutta silti ehdin laulaa Livin' On A Prayeria ja tietenkin Frozenin Let It Gota ääni niin käheänä kuin pidättyväisenä suomalaisena kykenin. Daruden Sandstormkin soi. Musavideossa näkyi Helsinki. Nauratti, jaloissakin kun pyöri jonkun iloisen juhlijan tyhjä Finlandia-vodka tölkki.

Yö nukuttiin lähekkäin. Väsytti ehkä, kun täysissä vaatteissa (kolme kerrosta lämpimiä vaatteita) nukuttiin ja herättiin. Uuden vuoden päivänä Novotelin kylpyammessa lilluttelin vaatekerrasto tuoksuja pois kainaloista. Pari päivää myöhemmin kastuin vähintään yhtä märäksi useampi sata kilometriä etelämpänä. En malttanut olla testaamatta uusia älyttömän siistejä maastojuostokenkiä, jotka pystyin vihdoin hankkimaan isovanhemmilta saamillani joululahjaeuroilla. Oli niin siistiä juosta mudassa pellon viertä, vaikken paljon mitään nähnytkään kun vesipisarat suorastaan liimautu rilleihin. Jos olisin ollut viisas olisin ehkä malttanut odottaa, kun kaverina lenkiltä mukaan tuli taas uusi köhä. Oli muuten sitkeä. Ei meinannut viitsiä jättää rauhaan. Lääkäriinkin asti säikähdin, mutta onneks ei löytynyt mitään kummempaa.

Pidin juoksutaukoa (taas) ja riensin Aberdeeniin ydinjätesymposiumin kautta. Aberdeenissa odotti viinipullo ja pizza kun saavuin myöhään torstai-iltana. Vähän oli huono omatunto kun pidettiin perjantaivapaa, kun S oli aiemmin lähettänyt melkolailla lannistavan mailin. Mutta enhän mä työlle elä. Halittiin ja pusittiin viikonloppu. Käytiin katsomassa superjännä Aberdeenin peli ja ehdittiin leffaankin. Lentokenttäbussissa saatoin vähän itkasta. Perinteitä.

Olihan niistä S:n sanoista hyötyäkin. Järjestin muutamassa päivässä viisi haastattelua ja aloitin aktiivisesti toisen kenttätutkimuspaikan metsästyksen. Vielä ei oo onnistanut - lähinnä epäonnisten olosuhteiden vuoksi - mutta oon ollut yllättynyt niistä positiivisista kohtaamisista, joita mulla on tämän tutkimusten tiimoilta ollut ihmisten kanssa. Vaikkakin sitten vain sähköpostin kautta. 

S:n kanssakin ehdin kahville. Vain puolentoista tunnin kuppi. Piti vielä huolen, että sain paheeni soijamaidolla kun barista mokas. Ei ollut pahaa verta, kannustusta vaan. Ihmettelin asiaa C:lle myöhemmin ja se vahvisti mun epäilyt siitä, että S on maailman kolmanneksi huonoin sähköpostin kirjottelija.

Vähän lisäjännitystä (jota ilman toki voisin olla) turkimukseen tuo vähän tempperamenttinen läppäri. Omistajaansa tullut ehkä. Arvasin senkin, ettei konetta olis kannattanut nimetä Julius Caesariksi. Eihän siitä voi seurata kun epäonnea!

Niin ja vuokraemokin yllätti ja yllättyi myymällä asunnon. Tämä juonenkäänne istuu yhtä huonosti kuin kolme kokoa liian iso jumpperi, mutta eipä sille mitään voi. Ainakin on tilaa uusille seikkailuille. Kävin tänään katsomassa yhtä huonetta. Oli aika kamala. Täytyy sanoa, että oon kyllä tässä dachassa saanut rahoilleni vastiketta silloin kun ei oteta huomioon, että oon 2kk asunut rempan keskellä. Huh! Onneks on aikaa etsiä ja nyt kun oon ollut täällä jo aika kauan tiedän, mille alueelle haluaisin loppuajakseni tässä kylässä asettua.

Niin ja toki ei sovi unohtaa viime viikonlopun reissua, joka on ehdottomasti kuukauden kohokohta! Ei sitä joka päivä pääse bioperhettään näkemään ja kiusaamaan! Kuun toinenkin kohokohta osui tälle viikolle: ilmoitin K:n ja mut Sheffieldin ympärijuoksuun kesäkuussa. Ihan miehen luvalla! Tuleepa täytettyä sitten taas yksi pieni haave. Pingotaan parikisassa. Yhdessä mennään ja yhdessä tullaan.

Tykkään ehkä tästä tokasta tarinasta enempi. Vähän. :)