Päiväni hipsterinä

Aamulenkin jälkeen yritin murtautua normista ja päätin olla cool.

Heittäydyin lauantai-hipsteriksi.

Taivas roikkui niskassa kun talsin asemalta Kiasmaan kangaskassi olalla, äidin farkkurotsi niskassa – koosta väliä, hipster luo oman tyylinsä – ja punaiset converset jalkoihin nyöritettynä. Fysio neuvoi näitä monoja vastaan, mutta kai sitä välillä saa vähän omaa turhamaisuuttaan ruokkia. Ja jokainen hipster tietää, että tyyli ennen kaikkea.

Kiasmassa kiinnosti ensi viikonloppuna sulkeutuva Robert Mapplethorpen valokuvanäyttely. Seinillä siisteissä riveissä seisseet fallokset saivat hämilleen, vähän noloksi, vähän vaivautuneeksi, mutta Patti Smithistä otetu kuvat iskivät ytimeen asiallisesti. Oman nuoremman nuoruuteni superikoni. Rock’n’roll, luovuus, New York, vapaus, suorapuheisuus, kaikkea mitä olisin halunnut olla, mutta mihin en ikinä kykenisi.

Taivas repesi Kiasmassa olleessa. Olin kiitollinen neljän euron sontsasta, jonka olin hankkinut ruotsalaisesta hipster-puljusta asemalta ennen kulttuurelliksi heittäytymistä. Sontsa kourassa, tennarit kuivina matkasin vähemmän siistiin Forumiin, jossa pistin poskeen hipster-uskottavan lounaa Kipossa. En edes muista, mitä kaikkea leipäni piti sisällään, saati sitten mistä kyytipojaksi ottamani smoothie oli koottu, mutta hyvää oli! Ja täyttävää. Seuraa piti japanilainen fiktio – englanniksi tietenkin, koska tosi hipster on mailman kansalainen.

Lounasta seurasi todellinen hipster-koetus: Helsinki Design Week myyjäiset. Päätin kävellä Forumilta Kaapelitehtaalle puoliksi juotu smoothie kädessä. Onneksi Eerikinkatu vietti alaspäin. Painovoima piti huolen eteenpäin pääsemisestä ja täydestä vatsasta oli vaan hyöytyä.

Kaapelitehtaalla olin viimeksi vuonna 2003, joten välillä piti turvautua hipster-puhelimeeni tarkastaakseni matkan oikea suuntaisuus. Pysyin kurssilla. Kaapelitehtaan läheisyyden huomasi kun kanssa-hipstereiden määrä kasvoi tasaisesti. Ensimmäisenä tuli vastaa pipopäinen Jeesuksen näköinen mies, joka työnsi lastenvaunuja t-paitasillaan säätä uhmaten. Todellinen hipster. Tyyli ennen kaikkea.

Kaapelitehtaan hipster-koe vähän epäonnistui. Sen sijaan, että olisin hypistellyt ja hamuillut oman kolme kertaa budjettini ylittäviä valaisimia, ahdistuin ihmisistä, polvea särkiä ja kainalot hikosivat. Ostin viisi postikorttia ja juoksin ulos minkä jäykältä polveltani pääsin. Hipster-sontsalle oli taas käyttöä. Jatkoin kaatosateessa Tennispalatsiin kahville. Pillifarkut kostuivat, mutta varpaat säilyivät kuivina. Viihdytin itseäni tunnin verran kirjani parissa.

Sateen kaikottua suuntasin Narinkkatorille free from-messuille. Erikoisruokavaliotapahtuma. Mikä voisi olla sen hipsterimpää! Petyin. Pelkkää gluteenitonta tavaraa. Lähdin Alkoon. Ostin ensi viikonlopuksi korealaista aikuisjuomaa. Kassanmies pyysi henkilötodistusta. Hymyilin ja vilautin ajokorttia. Ajoin Stockmannin liukuportaita ylös-alas, koska se ei sattunut polveen hipsterille on tärkeä tulla bongatuksi monessa paikkaa. Melkein ostin sushi-setin, koska hipster. Ja valitsin itselleni tulevaisuuden viinilasit.

Kävin vielä Akateemisessa suremassa kaupan kohtaloa ennen kuin klenkkasin Punavuoreen skumppanjalle. Skoolattiin kaveriporukan kuopusta, jolle olin jo varsinaisena syntymäpäivänä ehtinyt varoitella 27 ikävuoden vaaroista. Ei parane heittäytyä Jim Morrisoniksi tai Janis Jopliniksi, vaikka rock’n’roll onkin cool.

Hipsteröitiin Tokyo 55 Töölöntorille juhla-aterialle. Ruokaa sai odottaa ja nopeasti se loppui, mutta hyvää oli. Sushi on aina sushi ja sushi on aina hyvää. Hipster-vegaanina otin jälkkäriksi popcornilta tuoksuvan virheän teen. Haistoin vain hikivarpaat, mutta hyvältä maistui silti.

Bussipysäkillä juttelin jonkun Oopperamiehen kanssa, joka oli juuri vaihtanut kuulumisia ohikulkeneen nuoremman kolleegansa kanssa. Juttelivat Toscasta. Mietin, että onkohan joku tunnettukin tyyppi tämä mukava herrasmies, joka kovin on huolissaan minuutin myöhässä olevasta bussista. Tunsin sivistymättömyyttä ja hautauduin kirjaani.

Junassa vanhenin hetkessä vuosia. Teinit röyhtäilivät ja remusivat mäyräkoirineen. Viereen istahtanut mieskin asteli paikalle vähän haparoivin askelin. Hautauduin kirjaani ja sisäinen nelikymppiseni sadatteli tulevaisuuden toivoja.