Kulutettiin kulttuuria!

Helsingistä huudeltiin päivityksen perään.
Yritin miettiä jotain oikein filosofista ja syvällistä, kun viime ajat oon vaan listaillut mitä oon tehnyt. Lyhyen korren vetivät harmaat aivosolut taas. Kuvastelee varmaan viime aikoina vaivannutta väsymystä ja täydellistä motivaation puutetta töiden suhteen. Apurahaa tuli reilu tuhat euroa, motivaation ja innovatiiviset ideat unohtivat lähettää.

Viime viikolla oli ihan tavattoman surkea haastattelu, mutta eiköhän sieltä jotain löydy kun oikein etsii ja rivien välistä tiristelee. Huomenna oon vuorossa toinen/kaiken kaikkiaan kuudes, puhelin haastattelu. Ensimmäinen laatuaan. Stressaa. Luotan teknologiaan yhtä paljon kuin itseeni lakupussillisen kanssa... Tänään oli tarkoitus valmistautua ja valmistella, olla henkisesti terävässä kunnossa huomiselle, mutta eihän siitä mitään tullut. Sen sijaa litteroin hetken maalikuista höpinäsessiota, pyykkäsin ja pakkasin. Riivin kaupasta vegaaniherkkuja ja energiaa launtaina.

On meinaan suuntana Tukholma ylihuomenissa. Kaksi yötä oon katsellut maraton-painajaisia - aika mietoja vielä, kunhan eivät terästy kestän kyllä. Taitaa tyttöä jännittää, mutta eiköhän tuo lauantaihin mennessä muutu ihan puhtaaksi peloksi. Treenaaminen kun nyt oli mitä oli kaikkien klenkkojen ja tautien tähden.

Lauantaina käytiin K:n kanssa hilpasemassa Basildonin puistojuoksu. Tiedän olevani ihan nastassa vitosen kunnossa. Ei taida riittää maratonille tosin. Joka tapauksessa toisiksi nopein aika ikinä, kyllä hymyilytti ja vaikken muiden kanssa kisaakaan ei myöskään haitannut olla koko puistojuoksun toiseksi nopein nainen. Vaikka voisin väittää myös olleeni nopein nainen, koska tyttö joka kiiruhti mua rivakammin oli alle 15-vuotias. ;)

K kirmasi kanssa. Penikat vaivas, mutta juoksi mahtavat 26 minuuttia. Ja vaikken K:ta muuttamassa olekaan (vaikka esitänkin toisinaan arvostelevia kommentteja parran pituudesta), jos jostain olen ylpeä on se, että on mun tähden innostunut juoksemisesta ja euroviisuista.
On siinä kuulkaas unelmien poikaystävä!
Kokatakin osaa.

Launtai-iltaa ei tosin vietetty viisuja katsellen. Lähdettii juoksun jälkeen Suurkaupunkiin. Käytiin hankkimassa veljelle valmistujaislahja, piipahdettiin luonnotieteellisessä museossa, jossa käytiin maanjäristyssimulaattorissa. Polvet oli velliä ainakin vartin, K katsoi kun surkimusta. Päivällistettiin saarelaisteinien suosimassa ketjuravintolassa Kensingtonissa, josta suunnattiin Wembley Arenalle katsomaan saarelaisen sci-fi TV-sarjan musiikkia BBC Walesin sinfonia-orkesterin musisoimana. K sai näin viime heinäkuussa hankkimani joululahjansa. Harmistuin meidän paikoista - luulin valinneeni älykkäämmin ja melkein hölmöilin oman iltani piloille. En sentään. Lopulta.

Konsertti oli mahtava, mutta oli kiire pois. Euroviisut! Juostiin maanalaiseen, matkaattiin tunti Suurkaupungin halki Fenchurchin juna-asemalle. Kun saavuttiin Essexin päämajaan, viisut raikas televisiossa - muu kansa katsomassa. Juostiin kädet korvilla yläkertaa ja pistettiin vaihtoehtoinen kanava pauhaamaan. Lopulta päästiin katsomaan nauhoitusta. Kello oli 3:36 sunnuntaiaamuna kun julistettiin Ruotsi voittajaksi (hurraati!) ja painuttiin pehkuihin. Mun ehdotus koko yön valvomisesta sai osakseen vain halveksuntaa, mikä lienee vain hyvä, koska en ehkä kuitenkaan ollut tosissani.

K:n mieliksi heräsin 7:38 ja kysyin voitaisko jo syödä aamupalaa. Ei voitu. 8:48 raahasin kuomani aamupuurolle. Kauempaa en malttanu odottaa. Päivä hengailtiin, ei ees vaihdettu yökkäreistä, nukuttiin päikkäritkin. Sellaset puolikkaan ensimmäisen Taru sormusten herrasta-mittaiset. Molemmat yllätyttiin kuinka vähän stressaannuin tästä löhöilystä. Katsottiin televiissiosta kuinka Newcastle säilytti kuin säilyttikin sarjapaikkansa (hurraati!) ja syötiin K:n maaliskuussa Suomesta salakuljetettuja Balleriina-keksejä, niitä mustikan makuisia.

Oli kuulkaas taas mahtava viikonloppu, ja mitä noihin euroviisuihin ja K:hn tarttuneeseen innostukseen tulee...meillä on ensi toukokuulle Tukholmasta ja varoiksi Göteborgista varattuna viisuviikonlopuksi hotelli. Nyt tarvitaan enää liput ja saadaan parhaat kekkerit ikinä. Lupauduin jopa heiluttelemaan Union Jackia, kunhan on pienempi kuin siniristilippu. ;)