Loppukevään
syksy ei tunnu hellittävän millään. Vettä riittää ja ankeeta on. Päätin eilen
syödä vihertävästi ja jatkaa makunystyräin koulutusta. Yritän suostutella
itseni tykästymään persiljaan, raakaan lehtikaaliin ja jalapenoihin (joista jo
mainitsinkin). Terveellisyyden tasapainoksi vedin napaan myös viis vegaani
kinuskileivosta. Hyvä ruoka, suurempi juoksumotivaatio.
Ja
kyllä tänään taas mentiinkiin. Tällä kertaa hitaasti, mutta keskipitkästi.
Jatkoin lauantaista mielen ylennystä aamukuuden auringossa oikeella-tavalla-tuskasella
kympillä. Kyllä näistä koivista vielä menopelit muovataan, voi tosin olla, että
se Tukholman maraton tulee pari askelta liian aikaiseen vastaan, mutta sitte
lähdetään kisaturistiksi. Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää.
Juoksu ei ehkä ole hallussa, mutta urheilukliseet kyllä!
Niin
ja viisujen ensimmäinen semifinaalikin tänään. Enkä ole yhtään hehkuttanut. Oon
viime päivät pehmentänyt aivojani ja tsempannut itseäni kisakuntoon
tykittämällä viisujen parhaimmistoa tärykalvoon. Muistelin eilen katkerana,
kuinka mun Aberdeeninaikainen akateeminen ohjaajani ei antanut mun tehdä
päättötyötä Euroviisuista, mutta karkoitin katkeruuden….kuuntelemalla viisuja.
Muistelin myös huvittuneena, kuinka K:n kanssa suututettiin viime vuonna meidän
Aberdeen-toveri, kun sanottiin, että myöhästytään sen synttärikemuista kun ei
voida lähteä ennen kun kaikki laulut on laulettu. Pidettiin piknikkiä olkkarin
lattialla, juotiin viiniä ja tuijotettiin iPadin ruudulta parrakasta naista.
Voi
sitä sielujen sinfoniaa!
No comments:
Post a Comment