Erilainen viikko

K oli kylillä viikon. Viikon! Siis viikon! Viikon. Syötiin hyvin (ja liikaa). Ennätettiin elokuviin kahdesti - käytiin katsomassa Big Game. Oltiin ainoot katsojat. Kikatettiin, että voidaan puhua niin kovaa kun halutaan ja istua jalat penkillä. Kuiskuteltiin vaan ja jalatkin pysyi lattialla. Katsottiin potkupalloa ja käytiin K:n entisen kolleegan ja tämän vaimokkeen kanssa illallistamassa. Tuli ähky, vaikka jälkkärin jätinkin välistä. Kinasteltiin ja nahisteltiin kun molemmilla palloa kiristää työjuttujen takia. Halittiin ja psykoanalysoitiin itsejämme ja toisiamme. Torkuttiin kirjastossa ja odotettiin, että voitaisiin lähteä tekemään jotain hauskempaa!

Perjantaina pidettiin salavapaa. Käytiin kasvitieteellisessä puutarhassa ja valokuvanäyttelyssä. Potretteja. Oli Silvio Berlusconi ja kaksivuotias Arvi. Muttei rinnan. Kirjoja saatettiin vahingossa hankkia neljä. Yhteensä. Muttei kristillisesti tasan, koska oon ahne. Pelattiin tietokoneella kuin teinipojat ikään ja katsottiin kun telkkarissa Buffy pieksi vampyyreitä.

Tehtiin guacamolea kolmasti. Lienee ennätys. Mutta ehdittiin siinä välissä Liverpooliinkin, vaikka mun reissuinnostuksen rytisti talon isäntä toteamalla - näin vaapasti käännettynä - Liverpoolin olevan paska mesta. Junassa luin. K nukkui. Liverpoolin päässä käytiin viidessä museossa - tarkoituksena oli vaan mennä Beatles-museoon. Toisin kävi. Käytiin maailman museossa, josta löytyi kaikkea Nemosta ja merimakkaroista buddhalaisuuteen, antiikin kreikkalaisiin ja muumioihin. Tajusin taas kaipaavani historian opiskelua.

Beatles-museossa totesin, etten ole tarpeeksi kova fani, että saisin siitä mitään irti, mutta tulipahan nähtyä. Käytiin myös Liverpoolin TATEssa, oli muutama nimikin siellä; Pollock, Matisse ja tais yks Renoirkin löytyä, vaikka voi olla, että muistan ihan vinoon. K ei ollut vaikuttunut. Ei iske nykytaide, enkä kyllä itsekään tajunnut, että mikä vinossa pöydässä niin ajatuksia herättää tai mielikuvitusta kutkuttaa. Ehkä viisaammilla ja luovemmilla kutkuttaa ja herättää.

Me jatkettiin merimuseoon katsomaan Titanicia ja Lusitaniaa. Toinen upposi omillaan, toisen saksalaiset upottivat ensimmäisessä maailmansodassa nostaen jenkkien karvat pystyyn. Museo oli aika magea, selitti aika yksityiskohtaisesti Liverpoolin roolia molempien laivojen synnyssä ja elossa. Titanicin matkustajalista oli surullista luettavaa suomalaisten kannalta, mutta niinhän se kokonaisuudessaan olin joka tapauksessa.

Lauantai-iltana safkattiin hyvin. Tehtiin burgereita ja bataattilohkoja. Nukahdettiin fudikseen ja aamulla suunnattiin aikaisin Peak Districtiin. Hummailtiin kakskerroksisen bussin yläkerran etupenkeillä Baslow'n kyläseen, joka on niukin naukin Derbyshiren puolella ja siitä lähdettiin sitten kipuamaan mäkeä/vuorta/nyppylää ylöspäin. 20 kilometrin kissanpään muotoinen vaellus edessä Bakewellin kylään. Vähän vajaa viis tuntia viettiin luonnossa. Ylös ja alaspäin kivuten. Syötiin lounas joen rannalla, joesta en oo niin varma. Saattoi olla Derwent-joki, mutta päätäni en panttaa. Oli lammasta ja lehmää. Luonnossa, ei lautasella. Vuorikiipeilijöitä ja huvikseen samoilijoita. Bakewelliin tulessa jalat oli aika puhki, mutta paljon vähemmän kun kuviteltiin. Siltikin oltiin ihan tyytyväisiä, että illallissuunnitelmiin lukeutunut ravintola oli meidän makuupaikkaa vastapäätä.

Illalla kuultiin, että koko reissun syy; kuumailmapallolento peruttiin taas tuuliolojen tähden. Ei onnistunut Aberdeenissä, ei onnistunut Bakewellissä. Ei oo K vieläkään päässyt siis nauttimaan viime vuoden synttärilahjuksestaan. Pitää koittaa järjestää uudestaan. Päätettiin kyllä, että seuraavaksi katsellaan, josko lentopaikka löytyisi jostain päin Essexiä, jos voitaisiin K:n porukoilta ruinata kyytiä. Majoituksiin ja muihin kun on jo palanut pieni omaisuus näiden kahden yrityksen aikana.

Päätettiin kuitenkin, ettei haittaa peruutus. Oli joka tapauksessa ollut nasta päivä! Katsottiin telkkaria tuhanteen yöllä ja aamulla lähdettiin kylille kaffelle, ennen kun otettiin bussi takaisin Sheffieldiin.