Hei! Hymyilyttää!

Viikon päästä maanantaina täällä on vapaapäivä ja junalakko. Jään jumiin Essexiin ylimääräiseksi päiväksi. Hurraa! Voihan räkä. Neljän päivän viikonloppu, euroviisut, Lontoo-päivä, joka huipentuu Doctor Who-konserttiin, puistojuoksu ja vegaani quiche. Siinä resepti hyvälle viikonlopulle. Näin toivon!

Pitäis jaksaa tätä rutiinia eka jumputtaa. Vähän sellanen lässähtänyt motivaatio-tilanne tällä hetkellä. Muistivihkot täytyy ja dataa kertyy, mutten osaa sanoa siitä sitä tai tätä. Apurahapäätöstä odottelen ja stressailen nousevia lentolippujen hintoja. 

Elektronisen kirjeenvaihdon lomassa Supervisor S naljaili Suomen vaalituloksesta, lähinnä erään puolueen menestyksestä, mutta sentään meidän hallitus on joka tapauksessa lyhyt ikäisempi kun täällä valtaan äännestetty katastrofi. EU-äänestystä odotellessa...

Yliopistolla on uusi yhteiskuntatiede-ydinvoima ihminen. Australiasta. 

Istuttiin nurmikolla ja ryystettiin kahvia. 

Kukaan ei ymmärrä meitä! 

Ja me ei ymmärretä mitään!

Lopetin juoksemisesta haaveilemisen ja uskaltauduin juoksemaan. Eilen juoksin ensimmäisen kerran ulkona ja oikein kunnolla sitten pääsiäisen. Pistelin auringonpaisteessa ja hiuksiariipivässä tuulessa puistojuoksun sellaiseen aikaan, että tänään sängystä nousi hyväryhtinen ja elämäniloinen ihminen, eikä se alakuloinen Quasimodo, joka on äskyillyt lähimmäisilleen ja mulkoillut tuntemattomia alta kulmain viimeiset neljä viikkoa.

Mainittakoot myös, että söin tällä viikolla vapaaehtoisesti jalapenoja.