Lerwick

Lerwick on Skotlannin pohjoisin kaupunki. 7500 asukasta. Ja pikaisesti katsottuna melkein kuin Aberdeen pienoiskoossa. Harmaa. Ja tuulinen. Mutta jälkimmäinen lienee itsestäänselvyys. Teidennimiä katsellessa tuntui kummasti kotoisalta, löytyi Kuningas Erikin, Kuningas Haraldin ja Pyhän Olafin teitä. Shetlannin lippu, joka herätti K:ssa kummallisen voimakkaita kielteisiä fiiliksiä, oli sekin aika kotoisan oloinen. Melkeinpä Suomen lippu väärinpäin! Vaikka sininen lienee lipussa liian tumma.

Mutta eipä tämä kaikki nyt mikään yllätys ole. Shetlanti kun oli osa Tanskaa vuoteen 1469, jolloin tanskan prinsessa Margarethe meni naimisiin Skotlannin kuningaspomo James kolmosen kanssa. Tanskan kruunu oli kumminkin sen verra köyhä, että osana myötäjäisiä piti antaa Shetlannin ja Orkneyn saaret. Eikä niitä sitten saatu takaisin kun kruunun talous oli elpynyt. Ei vaikka kuinka yritettiin. Niin ja toki saaret kuuluivat Norjalle ensin. Viikingit asettuivat Shetlantiin 900- ja 1000-luvuilla ja pitivät saaria päämajan ryöväysretkille Skotlantiin.
Historian tunti over.

Ei tehty paljon mitään kun saavuttiin Lerwickiin. Tallusteltiin vähän ympärinsä, muun muassa kauppakatu seitsemän kertaa päästä päähän. Oli verrattaen lyhyt. Käytiin kiinalais-thaimaalaisessa syöttölässä pistämässä kaloreita vyön alle. Hirveitä hurraa-huutoja ei meidän ruoka-annokset makuineen ja kokoineen saaneet aikaan. Appelsiinisorbetti oli ihan hyvä tosin. Mitä nyt tilasin sitruunan. Sorbetti kun sorbetti?

Ruokailun jälkeen käveltiin taas päämäärättömästi. Nähtiin makea purjelaiva. Bongasin hylkeen, mutta salaa toivoin, että se olis ollut delfiini. Hylkeet Aberdeenissä ja ympäröivillä alueilla on aika joka päivänen juttu, mutta delfiineitä oon nähnyt vaan kertaalleen. 2013. Maaliskuisena lauantaiaamuna auringonnousun aikaan, mutta kukas näistä kirjaa pitää? K sai onnistui saamaan myös uuden kisukaverin. Ystävyys tosin kesti alta kaksi minuuttia, ennen kuin terävät hampaat melkein löysivät tiensä K:n kämmeneen.

Reissun vikana päivänä käytiin museossa tutustumassa Shetlannin historiaan. Totesin, että on tainnut nykyiset akateemiset huomionkohteet vaikuttaa mielenkiinnon kohteisiin. Löysin osion jossa kerrottiin Shetlannin geologiasta ja saarien muodostumisesta huomattavasti kiinnostavampana kuin sen varsinaisen kulttuurihistoriallisen osan. Kaikkea sitä.

Yritettiin iltapäivällä käydä kaffella parissakin kivannäköisessä sumppilassa. Ei onnistuttu. Edes pääsemään sisään. Ei riittäneet paikat oman kylän kahvittelijoille saatika sitten paatilliselle matkailijoita. Siinähän sitten painnettiin taas menemään kauppakatua päästä päähän. Taidettiin molemmat tehdä surutyötä loman loppumisen vuoksi. Mutta olikin mahtireissu!