Aberdeen-Lerwick-Brae-Muckle Roe-Brae

Lauttamatka oli ehkä leppoisin ikinä. Matka alkoi aurinkoisesta, tuulettomasta ja lämpimästä (sortsi-keli!) Aberdeenistä viikko sitten perjantai-illalla. Juhlistettiin K:n sanojen mukaan meidän ensimmäistä aikuislauttamatkaa (Tallinnan reissua ei kuulemma lasketa, koska oli vaan päiväristeily) asiaankuuluvasti aikuisten juomilla. Multa kysyttiin paperit ja salaa olin mielissäni.

Kun lautta lähti kirmattiin kannelle napsimaan valokuvia kuin parhaimmatkin turistit, mutta eipä sitä joka päivä näekään Aberdeenia mereltä (vaikka ei se nyt niin kaksinen ollekaan). Hyttiä meillä ei ollut, mutta varattiin sellaset nojatuolityyppiset makuutuolit tai mikskä niitä kutsuisikaan. Olivat lukkojen takana niin ei tarvinnut rinkkoja raahailla mukana. K painui pehkuihin aikaisin. Lueskelin Tove Janssonia ennen kuin menin ottamaan valokuvia auringonlaskusta, jonka jälkeen K sitten heräsikin.

Nähtiin kuulemma tappajavalaita. Laivalla oikein kuulutettiin, että nyt paarpuurin puolelta voi nähdä valaita. Siellä sitten kylmenevässä kesäillassa tuijotettiin horisonttia kohden. K vannoo nähneensä muutaman. Itse voin sanoa ehkä nähneeni, mutta varmaksi en sitä sano. Ei tällä näöllä kannata vannoa suuntaan tai toiseen.

Unta ei paljoa saatu. Huoneessa jossa nukuttiin oli useampi keski-ikäinen kaljatynnyri, jotka kuorsas useemman desibelin edestä, mutta eniten pisti vihaksi, että siellä oli myös ihmisiä, jotka oli ihan kamalan räkäisiä ja limasia. Oli kiva koko yö kuunnella niiden köhinää ja pohtia, kuinka pitkälle pöpöt ehtii niin pienessä tilassa levitä. Noustiin puoli seiskalta ja mentiin ylihintaiselle ja huonolle aamiaiselle. Sää oli pysynyt erinomaisena ja lähdettiin polkemaan pohjoiseen Braeta kohti noin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Edessä n. 40km tuntematonta tietä. Kirjaimellisesti tietä. Lerwickistä Braen mentiin yhtä tietä, A970. Ei tarvinnut paljon osata suunnistaa.

Mäkistä tosin oli. Ensimmäinen nousu oli heti Lerwickin ulkopuolella ja siinä kyllä vähän kyseltiin jo henkistä kanttia. Pari painokelvotonta sanaakin lipsahti, kun rupesi arveluttamaan, että lieneekö koko matka samanlaista jatkuvaa ylös-alas polkemista. Välistä tuulikin nappasi niin, että meinas tyttö pyörineen lentää pöpelikköön, eteenkin alamäissä joissa vauhti kiihtyi sen verran, että melkein kaipasi kyynärpääsuojia. Ihan varoiksi vaan. Kaikesta selvittiin ja ilman haavereita! Mutta ei tosiaan kestänyt kauaa ymmärtää, että kohtalainen juoksukunto ei millään tasolla ole yhtä kuin kohtalainen pyöräilykunto.

Pysähdyttiin kaksi kertaa matkalla Braen. 5 minuuutin hengähdystaukoja. Kerran Tingwallissa tai jossain vähän sen ulkopuolella. En ole ihan varma. Ihan näin arvaus vaan jälkikäteen, ja kerran Voessa, jossa taas sielua ruokittiin mahtavilla maisemilla. Toki parasta paikassa oli se, että oli vain 5 mailia Braesta. K sotki varmaan puolisen mailia edessä lähes koko reissun. Välillä miestä ei näkynyt ollenkaan, mutta pysähteli aina välillä tarkastamaan, että olin vielä hengissä. Maisemat oli aika mahtavia, vaikka paras olikin vielä edessä. Tuli vähän Lappi mieleen, mutta meren rannalla.

Braehen, joka muuten on Shetlannin toisiksi suurin kylä (pieni), saavuttiin vähän ennen puoltapäivää. Pystytettiin teltta Deltingin venekerhon kupeeseen. Jälkikäteen arveltiin, että oli varmaan koko Shetlannin pääsaaren pohjoisosan tuulisin nurkka. Teltan pystytyksen jälkeen käytiin kaupassa, jossa kassatäti loi meihin erittäin epäuskoisen katseen kun sanottiin polkeneemme Lerwickistä asti. Mutta sama reaktio oli Aberdeenin päässä kun juteltiin suunnitelmista K:n labrakamujen kanssa.

Lounaan ja päikkäreiden jälkeen K oli ihan intoa ja energiaa täynnä ja halusi lähteä 20 mailin "pikku"lenkille. Taistelin vastaan, ja sain kun sainkin tahtoni läpi, vaikka silti päädyttiin pyöräilemään noin 20km. Suunnattin Braesta länteen Muckle Roen saarelle, jossa pyöräiltiin rantaa niin pitkään kun tietä riitti ennen kuin käännyttiin takaisin. Tie oli aika epämukava. Yksi kaista kahdensuunnan liikenteelle, ja mäkistä. Sai tosissaan polkea. Mutta oli kyllä sen arvoista.

Löydettiin kämmenen kokoisia simpukoita, ja isoimpia meduusoita, mitä oon kuuna päivänä nähnyt. Päädyttiin lopulta rantaan, joka muistutti ehkä enempi jotain Välimeren ympäristöä, kuin Skotlannin pohjoiskolkkia. Lämpötila ei tosin vastannut sitten Välimeren nurkkia. K päätti koittaa vettä. Siellä se sitten seisoi nilkkoja myöden Atlantin valtameressä ja kiljui mua ottamaan kuvan, koska "muuten tää on ihan turhaa! Tää vesi on niin kylmää! Kyllähän se kuva sitten otettiin. Viisikin.

Muckle Roesta palatessa grillattiin sieniä ja kasvismakkaroita ennen kuin vetäydyttiin yöpuulle. Keitettiin teetä. Yö oli kamala. Tuulta 21mph ja siinä sitten maattiin miettien lähteekö teltta lentoon. Ei lähtenyt. Ja seuraava aamukin alkoi mitä kauneimmassa säässä.