Brae-North Roe-Hillswick-Brae

Pohjoiseen niin kauas kun tietä riittää! Länteen niin kauas kun jalat kantaa!

Myrskyisen yön jälkeen aamu alkoi ihanassa (tosin vieläkin tuulisessa) säässä. Paistettiin aamupala ulkona. Beans on toast. Sen lisäksi paistettuja tomaatteja mulle, ja paistettuja munia K:lle. Nam! Peput oli hellinä edellisen päivän pyöräilystä, joten matkaan lähdettiin vasta lähempänä puoltapäivää.

Päivän ensimmäisenä etappina oli North Roe, joka tosissaan (ainakin kartan mukaan) oli lähes tulkoon se piste, jonne tie pohjoiseen päättyi. Poljettiin Muckle Roen risteyksen ohi ja huh mitkä maisemat Mavis Grind tarjosikaan! Mavis Grind on kapea maasuikale, jonka toisella puolella lainehtii Atlantin valtameri ja toisella Pohjanmeri. Pysähtyä ei kuitenkaan maltettu. Tuumittiin, ettei enää päästä takaisin pyörän selkään jos hypähdetään niin aikaiseen pois. Seuraavana päivänä palattiin tosin ottamaan muutamat kuvat. Tai muutamat kymmenet.

Suuri osa matkasta jouduttiin taas polkemaan yksikaistaista tietä. Tien penger tuli tutuksi, vaikka vähänhän tuolla oli autoja liikenteessä. Keskeltä-ei-mitään löytyi myös puhelinkoppi. Nauratti. Ja turistutti. Pidettiin pieni kuvaussessio ennen kuin jatkettiin matkaa. Lampaat ei olleet moksiskaan.

Aika aakeeta ja laaketa oli ja tuuli pääsi välillä yllättämään. Tai niin luultiin. Takastulomatka osoitti, kuinka helppoa matkanteko oli ollut North Roehun asti. North Roe itsessään oli sen verran pieni kylä, ettei sieltä löytynyt edes kiskaa. Istuttiin kirkon eteen syömään eväksiä (keksejä ja pretzeleitä, nams!) hetkeksi ennen kun lähdettiin tajuttomassa vastatuulessa sotkemaan ylämäkeen kohti Hillswickia.

Hillswickissä bongattiin ensimmäiset Shetlannin ponit, mutta alamäessä ei ennättänyt nappaamaan kuvia. Muutenkin vessan löytyminen oli prioriteettina. Pysähdyttiin St. Magnus Bay Hotelilla limppareilla ja sipseillä. Oli ehkä maailman parhaat limut ja lastut. Sen verran puhki oli jo siinä reissun vaiheessa. Kilometrejä oli takana noin 50.

Tauon jälkeen mentiin tepastelemaan Hillswickin rannalle. Paikallinen herrashenkilö kritisoi meitä kun lukittiin pyörät aitaan kiinni. "Ei minkäänlaista luottamusta! Ei niitä kukaan varasta!". No, parempi katsoa kuin katua. Ja katsottavaa olikin taas. Mahtava ranta, ja tiedemies innostui levistään. Niitähän sitten tovi tutkittiin.

Leiripaikalle lähtiessä sää teki täyskäännöksen, vaikkei ihan sateeksi asti mennytkään niin syksyiseltä tuntu. K kiihdytti pyöränsä sellaseen vauhtiin, etten nähnyt sitä kuin vasta kilometrin ennen Braeta. En ollut hirveen tyytyväinen. Sai poikaparka kuulla kunniansa. Eipä sillä. Illalliseksi tarjottu intialainen silitti rypyt. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun söin koko annoksen. Päätettiin päivä katsomalla MM-finaali paikallisessa räkälässä. Saksa! Ja silleen.