Kaupunkia, kampusta ja vähän kaipuuta

Sheffield on pistänyt tänään parastaan. Ja tänään onkin ollut parempi päivä kuin eilen. Välillä surettaa, ja pariskunnat – eteenkin nuoret – ärsyttää, mutta ei pidä antaa kärpäsistä tulla härkäsiä. Huomasin kuitenkin koko ajan miettiväni, että mitäköhän K sanois tästä tai tosta, ja kuinka innoissaan se olis jos Aberdeenissäkin olis Nando's kampuksen kupeessa. Samoin huomaan kaipaavani Aberdeenin harmautta. En niinkään harmaata säätä, mutta rakennuksia. Ne tuntuu nyt jotenkin paljon elegantimmille ja hienommille kun Sheffieldin keskustan tilkkutäkki.

Kiertelin tänään vähän kaupungilla. Löysin kampukselle ensi yrittämällä ja sieltä silmään pisti Newcastle Street ja Northumberland Road. En usko, että täältä paljon kummarrellaan Aberdeenin suuntaan, mutta ehkä jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut nyt. Sää oli niin kaunis, että pyllähdin Weston Parkiin – helposti mun lempipaikka toistaiseksi - lukemaan auringossa. Piti ottaa takki pois ja käääriä hihat, oli sen verran helle. Hotakaista englanniksi. Ihmisen osa. The Human Part. En olis ikinä kuvitellut lukevani yhtäkään Hotakaisen kirjaa, en tiedä miksi, mutta bongasin tän kirjan Aberdeen Waterstonesissa, enkä voinut vastustaa. Hyvä kirja. Ja jotenkin englanniksi lukiessa tuntuu, että olen jollain tavalla osa jotain sisäpiirin salaisuutta, kun tiedän, missä Kaisaniemenkatu on tai mitä Kesko ja R-Kioski on. Suuria sisäpiirin salaisuuksia!

Päivän suuri kohokohta oli opiskelijakortin saaminen. Alennuksia! Ja samalla; kotoisaa. Jollain tasolla. Hankin myös yliopistokollarin. Vaikka se menee katergoriaan “turhia ja kevytmielisiä kuluja”. Iskä olis varmasti samaa mieltä. Mutta samalla se on jonkulainen rituaali. Fyysinen merkki siitä, että olen oikeasti täällä ja olen opiskelija täällä. Samalla tavalla kuin opiskelijakortti. 

    Ja löytyhän se Nerokin sieltä (: