Jo iski luennoitsijain arki

Lukukautta on neljä viikkoa jäljellä. En malta odottaa, että se on ohi. Narskuttelin tällä viikolla etuhampaasta palan irti, luennot tuntuu maratoneilta, seminaarit ajan hukalta ja yöunet liian lyhyiltä.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden esseiden deadline on ensi viikolla. Ja sitten on  kammottavia aikoja edessä. 152 esseetä. 5 luentoa. 15 seminaaria. 21 päivää. Multi-tasking pitää saattaa uudelle tasolle. Mutta ehkä tästä jonkun tosi-tv:n tahi Shakespeare-näytelmän sais aikaan.

Sähköposti täyttyy mitä kummallisimmista kysymyksistä ja huolista. Niin, ja pyynnöistä. Voitko lähettää tekstejä, joita voisin lukea tätä esseetä varten? Niin tai voitko lähettää luentodiat kahden viikon päästä olevalle luennolle, kun tahtoisin kirjottaa mun esseen sen viikon aiheesta. Niin tai sitten voisitko vaikka kertoa, mitä mun pitää tähän esseeseen oikeestaan kirjottaa? Haittaako jos kirjotan enemmän psykologiasta kun sosiologiasta?

Siinähän sitten tuijottelen viestejä. Ensinnä huvittaa naiviius. Ihan kun mulla olisi mitään valmiina kaks viikkoa etujassa. HA. Hyvä jos 12 tuntia etuajassa. Toiseksi ärsyttää röyhkeys. Ihan kun mä niitä dioja etukäteen muutenkaan jakaisin. Itse olet aiheesi valinnut, tee työs sen mukaan. Kolmanneksi ihmetyttää laiskuus. Kun luulin, että ovat täällä oppimassa oppimaan ja tekemään asioita itse. Itsellensä. Sillai itsenäisesti. Tällasia nää on, viime vuosituhannen rippeet ja tämän vuosituhannen ensimmäinen sato. Kyllä on instagram ja snapchat hallussa, mutta kirjaston nettikatalogi on suuri tuntemattomuus.

Maanantaina proggiksessa on kolmen tunnin lopputyö-miittinki kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa. Mulla on kontollani kahdeksan nuoren päättötöiden ohjaaminen, ja huijarisyndrooma sen kun pahenee. Vastahan mä pari kuukautta sitten istuin ohjattavan, ja nyt pitäisi sitten...ohjata ja neuvoa. Muita. Voihan, peijjooni. Eipä sillä. Ensimmäisen palauterundin aikana totesin, että ainakin palautteen antamiseen oon viimeisen viiden vuoden aikana saanut hyvän mallin.

Ihmeellisiä otuksia kyllä nämäkin. Niiden piti lähettää tiistaihin mennessä projektisuunitelmansa kommentteja varten. Kahdeksasta suunnitelmasta sähköpostiin kilahti viisi. Kyllä kummastuttaa, kun ei kiinnosta. Miljoonia maksetaan opinnoista, mutta sitten apua ei oteta vastaan silloin kun sitä tarjotaan, ja sitten kinutaan sieltä, mistä sitä ei ainakaan tule.