Työmaata

Alkuviikosta sähköposti huusi essee-paniikissa. Torstaina oli deadline ja elämä hiljeni. Maanantaina istuin toista tuntia viimeisen vuoden opiskelijoiden kanssa puhumassa päättötöistä. Saa nähdä, mitä tulee. Koitin muistella omaa kandin työtäni, mutta se oli ihan eri eläin kuin tämä sosiologinen meno. Enkä juuri muutenkaan mitään muista. 

Ensimmäisen vuoden opiskelija, joka haaveilee luennoitsijan pestistä tuli kyselemään ura-apua ja vinkkejä. Tuijotin sitä siinä, että ho(!) multa kysyt neuvoa? Multa? Miks ihmeessä? Mutta samalla olin kyllä aika otettu, että multa kyselee eikä vaikka niiltä kolmelta muulta luennoitsijalta, joiden kursseilla myös istuu.

Viikonloppu menee esseitä lukiessa ja lumesta haaveillessa. Melkein neljännes esseistä tarkastettu kahdessa päivässä, mutta jostain pitäis löytää aika ja motivaatio ensi viikon luennon suunnittelemiseen, ja tiistaina hukkuu muutama tunti Brexit-asioita hoidellessa. Pitää alkaa tätä asumislupaa ruveta järjestämään, ja ottaa etu siitä, että pääsee etukäteen anelemaan lupaa jäädä maahan, johon ei tiedä enää haluavansa jäädä.

Että jo on. Lautasella kamaa

Palkintolettuja ensimmäisen kahdenkymmenen esseen tarkastamisesta.

.