Brexit

Se olis sitten maassalupaoikeushakemus jätetty maahanmuuttoviranomaisille.

Arvostin haun ajoituksen ironiaa. Puhelin täällä viikolla seminaarissa kandien kanssa identiteetistä, kuinka se on sidottu aikaan, paikkaan ja oloon, että joko kuuluu tai sitten ei johonkin paikkaan. Katselin sitä hakemustani siinä seminaarien välissä ja mietin, että niin tämä lienee nyt sitten virallinen merkki, että ei en kuulu.

Mutta jos päätös on ok, niin saanpa sitten jäädä vaikka iäksi. Jos haluan.
Iski kyllä jonnekin sielun keskiöön tää hakemusrumba. Vaikka ei sitä kai rumbaksi voi sanoa, ottaen huomioon, että yliopistot, Exeter ja Sheffield, autto nopeesti tarvittavien paperien haalimisessa, ja täällä sai apua hakemuksen täytössä ja appin käytössä. Ja vaikka hakemussysteemissä oli joku feelu, niin silti sain kaiken hoidettua kolmessa päivässä.

Siltikin niin. Ensimmäistä kertaa sitten varsinaisen äänestyksen Brexit tuli iholle. Sen on henkilökohtasta nyt - taas. Espanjan tunnilla meidän opettaja, joka muuten on ihan mahtava, vitsaili Brexitistä puolet tunnista, ja lopulta napsahdin koko luokan edessä ja käskin (no pyysin) sitä lopettamaan, kun sattuu tollaset jutut. Siinähän sitten istuin, että mistäs tää nyt tuli.

Ensi viikon luennolla puhutaan etnisistä ryhmistä, epätasa-arvosta, syrjinnästä ja rasismista.
Taidanpa mainita jotain "oikean" ja "vääränlaisista" maahanmuuttajista.

Itse kun kuulun kuitenkin tohon etuoikeutettuun ensimmäiseen ryhmään.
Vaikka nyt korpeekin.

Tältä näyttää ulkona, ja vähän sisälläkin.