Wednesday 12 September 2018

Heurekaisia

Maanantai ja tiistai meni Sheffieldissä. Saatiin sekin urakka ohi, seminaarit on paketissa nyt. Kaksi ja puoli vuotta noitakin kierretty, väkerretty sekä taikka jännitetty.

Esitelmöin (taas), kun pyydettiin.
Sain ihmeen kaupalla, ja ihmeen hyvin, tiivistettyä neljä ja puoli vuotta työtä kymmeneen minuuttia. Palaute oli hyvää, monelta taholta. Peukun sain sieltä, mistä aina pelkään kritiikkiä.

Oli kiva olla. Mietin, että ehkä sittenkin, hei, haluan tehdä tätä siksi, että oon tässä aika hyvä. Enkä siksi, etten osaa mitään muuta (vaikka totta sekin on). Tahdon väkertää abstraktien konseptien kanssa ja tuskastella ihan konkreettisten asioiden kanssa. Tahdon sen heurekaisen-hetken, joka on kuin salama kirkkaalta taivaalta. Haluun sen fiiliksen, kun näen teorian todessa ja sen helpotuksen kun sanat yhtäkkiä vaan osuu kohdalleen.

Noin muuten, olin ihan unohtanut kuinka iso ja mäkinen Sheffield on. Uusin silmin katselin sitä, kun juoksin kolme kilometriä liian pitkän lenkin.
Ihmettelin miksi inhosin. Vaikka kyllähän sen tietää. Ensimmäistä kertaa tuntui, että olin niin jotenkin kotona. Kaksi vuotta piti olla pois.
F kutsui kylään, pöndelle patikoimaan.
Katsotaan keväällä.
Haluaisin.

Kyllä on elämä kummaa.

No comments:

Post a Comment