Kesä jää ja uudet haasteet alkaa.
Elokuu meni kasvihuonepäästöjä kasvatellessa. Hiilijalan jälki on niin suuri, että sillä pyörittäisi Hanasaaren voimalaitosta varmaan vuoden. Tuli nähtyä Skotlantia niin lännestä (EM-uinnit ja –pyöräilyt), että idästä (häät!), Berliiniä, Suomea kolmesta suunnasta ja vähän Tallinnaakin. Vastapainoksi söin marjoja puskasta ja sieniä metsästä, uin meressä, soudin ja pelasin mölkkyä, mutta sitten ostin kameran ja jouduin lopullisesti miinukselle.
Nyt jatkuu arki tohinalla, vaikka en siitä maailmaa tuhotessa kokonansa irti päässytkään. Eilisestä asti olen virallisesti ollut luennoitsija nykyisessä entisessä opinahjossani. Opetan kaksi kurssia lähinnä kuolleiden valkoisten länsimaisten miesten teorioita ja teoriointia. Tai no, kai niistä osa on vielä elossa.
Pestin toiseen puoleen kuuluu opiskelijoiden tasa-arvoasioiden edistäminen laitoksella. En tiedä, mitä se sinänsä pitää sisällänsä, mutta pianhan sen näkee. Henkilökunnan kokoukseen kahden ja puolen viikon päästä en mieli. Kaikki kaverit vielä pakertaa siellä PhD-toimistossa. Tässä sitä sitten ollaan, loikkarina.
Kyllä en olis uskonut yliopistossa opettavani. Ikinä.
Paitsi, ehkä paitsiosääntöä pikaruokalassa.
No comments:
Post a Comment