Viikko 21

Jos ikinä oli yhtä viikkoa, joka ansaitsisi ainakin kahdeksan eri päivitystä, se olis varmaankin tämä. Kohteliaisuudesta, enemmän itseäni kuin mahdollista lukijaa kohtaan, aion kuitenkin välttää tämän.

Valtiovierailu oli ihan mahtava. Nähtiin tuhannesti kaikkea. Koettiin kaksi kunnon brittiruuhkaa, jotka vakuuttivat mut siitä, etten ikinä halua ajaa täälläMatkustettiin ajassa taaksepäin ja maailman äärelle. Pääministeri pääsi koluamaan tuttuja kulmia Paigntonissa. Teignmouthissa poikettiin lounaalle ja sain lokin kakkoset päälleni niin, että läjähti. Onneksi oli proaktiivi pääministeri, joka pakoitti vastahakoisen ja marttyyrimäisen ulkomaan lähettilään takin pesulle. Heti.

Cornwallissa, Land's Endissa katseltiin ulappaa, haaksirikkoja ja alpakoita. Hallitus söi paikallista murkinaa, ulkomaan lähettilään ollessa rajoitettu vaihtoehdoissaan. Vuokraisäntä ihmetteli, että miten hemmetissä ajettiin Land's Endiin ja takaisin päivässä. Kiitos kuuluu liikenneministerille! Itselleni reissun huippukohta oli ehkä kuitenkin impro-pysähdys Marazioniin, jossa tuijoteltiin rannalta linnaa St. Michael's Mountilla. Melkein näytti, että oltiin oikeassa etelässä!

Ennätettiin myös (paikallisen) maailman katolle Dartmoorin Haytorille. Baskervillen koiraa ei näkynyt, mutta liikavarpainen kallio kyllä. Oli aika mahtava paikka, mahtavine maisemineen. Melkein kotinurkilla, mutta saavuttamattomissa ilman autoa! Exeteriäkin tuli samassa tuijotettua, ettei HQ nyt ihan huomioitta jäänyt! Kesäkin kävi, joten oli siistiä! Katsottiin pakolliset kaksi nähtävyyttä ja sitten Rowlingin Potter-maailmaan inspiroineita nurkkia.

Bristolissakin käytiin myös, koska mikspä ei! Suurin kulttuurikeskus Exeterin lähellä, ja jos Exeter on sivistyksen viimeinen jalansija ennen Cornwallia, niin Bristol edustaa sitten samalla lailla suurta maailmaa. Sekä Devoniin, että Cornwalliin nähden.

Lauantaina hallitus jatkoi Helsinkiin ja minä Edinburghiin. Toinen kerta Skotlannissa kuukauden sisään, jotta että kyllä nyt oikein herkutellaan! Tavoitteena maraton ja mieluiten aikaan 3h 52min. Siitä jäätiin, ja jäätinkin niin perkeleesti komeasti, mutta oma enkka tuli silti. Oletusarvona nyt siis se, että jos saan ehjän harjoituskauden alle, se 3:52 on täysin mahdollinen.

Juoksu itsessään oli ihan hirveä, missään kohtaa en päässyt nauttimaan. Vatsakrampit iski 100 metrin jälkeen (en tiedä miksi), nestehukka kuumuudesta johtuen alkoi siinä 4km paikkeilla, jossa kohtaa krampit oli loppuneet (palatakseen kilometreillä 10, 13 ja 25), mutta kaikkea muuta klenkkaa oli. 13km kohdalla alkoi ikävät tunnot nilkan ja takareiden alueella, mutta niitä osasin odottaa (ovat alkaneet täsmällisesti tuolla kilometrillä viikkoja) ja niin kuin noi aiemmat viat, ne meni ajan kanssa ohi. 21km kohdalla ITB (joka ensimmäisen kerran oirehti Tukholmassa 2015) alkoi kipeytyä siihen tahtiin, että vauhti loppui tyystin. Jos ensimmäisen puolikkaan juoksin keskimäärin 5:20min/km aikoja niin vikat kilometrit oli 7:30 (melkein hävettävän hitaita). Oli puhtaasti sisu-juoksu. Jostain syvältä sai kaivella, että nestehukan (reitin varreilla oli useita, jotka oli kuumudesta tuupertuneet) ja ITB-kipujen kanssa maaliin päässyt. Lopulta tavoitteeksi tuli maaliin pääsy kävelemättä.
Siinä sentään onnistuin!

Parasta ehkä kuitenkin oli toveri C:n tapaaminen juoksun jälkeen ja kuulumisten vaihtaminen. Ollaan viimeksi nähty joskus ehkä syyskuussa. Helppoa ja kivaa oli höpöttää. Käytiin syömässä. Haggista vihdoin! :) (vegaanisena tiettty!)) Ja kakkua totta kai!

Ja tokkopa ostin myös viskin makuista teetä, joka menee testiin huomenna paronin kanssa. Jos pystyn kävelemään kolme kerrosta rappusia teenkeittimelle. Epäilen!

Tiistaista alkaa kuntoutus ja matka kohti Helsinkiä 2018, ja huomisesta joulukuun, saunan ja glögin odotus.