Taakse jäi nää maisemat. Piru. Eipä sillä, päivä lähdön jälkeen sain viestiä, että isäntäsukua on kohdannut ennen aikainen suru. S lähti sukkulana etelään, kissat ja kanaset jäi naapurien hoivaan.
Kaupungissa on ollut vaikeeta löytää työmotivaatiota. Vietin toissapäivän ja eilisen data-analyysikoulutuksessa, joka oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Yllättäen koko kakspäiväsen paras juttu oli videohaastattelu, jonka jouduin antamaan osana kurssia. Pari ihan mielenkiintosta ihmistä oli messissä, mutta suurimman osan ajasta ihmettelin ihmisten naiviutta, noin mitä tutkimusprosessiin tulee.
Tokkopa voi olla, että se oli vaan mahtava performanssi, jonka avulla porukat uskotteli itselleen, että kyllä tästä vielä hyvä tulee! Hoplaa! Eteenpäin sanoi mummo lumessa jne. jne.
Tai sitten mut koulutettiin Sheffieldin päässä sen verta hyvin siihen ajatusmalliin, että mikään ei kuitenkaan mee niin kun pitäis ja mikään ei oo helppoa, etten jaksanut osata ymmärtää, mistä kaikki kinkkisyys ja kollektiivinen kauhu johtuu.
Tai vaihtoehtoisesti oon vaan lukenut liian vähän, etten osaa pelätä - vielä tässäkään vaiheessa kun neljännes ensimmäisestä luonnoksesta on enää kirjoittamatta. Oh well. Joka tapauksessa fiilikset oli aika pitkälti tämän mukaiset:
Ensi viikolla on valtiovierailu (!! :) ) ja pikapyrähdys Edinburghiin, joten pitäis jaksaa painaa ja alkaa sitä viimeistä neljännestä vääntämään. Deadlinekin häämöttää jo horisontissa.
Vähän sillä tavalla yritänkin, vaikka mielessä ja vieressä ihan muut asiat.
Ostin tänään lentoliput Bostonin työkeikalle.
Maailmanvalloitus jatkukoot!
Ja sain S:ltä tekstarin, että se on löytänyt juustonmakuisia vegaanisipsejä ja pussissa tuotesisältö suomeksi.
Pieniä iloja.
:)
No comments:
Post a Comment