Noin maailman poliittisesti tarkasteltuna tää viikko on ollu aikamoista skeidaa. Ensin Mayn "globaali Britannia"-puhe tuhahdutti ja perjantaista ei varmaan tarvitse mainita sanaakaan. Tai no sen verran, että piti nauttia lasi punkkua. Yleisen hyvä nimissä.
Lauantaina heräsin positiivisesti yllättyneenä siitä, että maailma ei loppunutkaan! Harmitti, etteivät kukkaron nyörit antaneet myöden Lontoon marssiin osallistumiseen. Päivä meni toimistossa istumiseen. Eivät vieläkään luonnokset kirjoita itse itseään. Kumma juttu. Kahdeksan ja puoli vuotta oon sitä ihmettä odottanut. Koko viikko on mennyt hakatessa sanaa tiedostoon 90-luvun pop-musiikin tahtiin, hyvää kirjoitusfiilistä hakien ja varoiksi noloissaan siitä, että kuulokkeet päästä remurytmit läpi myös muiden kuultavaksi.
Keskiviikkona supervisor S tarjosi kahden viikon kirjoituspakoa Skotlannin ylämaille toukokuulle. Yritän ottaa selvää oliko tosissaan vaiko ei. Jotta, että kyllähän tuo kelpaisi! Skotlanti kelpaa aina. Niille nurkille joka tapauksessa matka samoihin aikoihin. Olis taas maraton aika! Edinburgh, ahoy! Jos tällä kertaa vaikka pääsis lähtöviivalle asti. Maaliviivalle sitten vaikka sisulla kalkkia syöden.
Treenit alkoi tällä viikolla ja tänään heitin ensimmäisen kaksinumeroisen lenkin sitten lokakuun. Kyllä vatsan pohjassa kipristeli hyvä mieli. Mielummin sitä juoksee kun pyykkiä pesee. Että iloa tähänkin harmauteen!
No comments:
Post a Comment