Summa summarum

Torstainvastaisena yönä näin pahimmat esitelmää edeltävät painajaiset. Ikinä. Aamulla heitin harmaan hihattoman nunnakolttuni niskaan ja lähdin metrolla kohti konferenssia. Puoli vaunua selasi konferenssiohjelmaa, joka oli kolmen muumi-pokkarin paksuinen. Nauratti. Ja samalla mietin, että eipä sitä paljon helpommin voi itseään ulkomaalaiseksi leimata.

Täällä hengattiin kolme päivää

Konferenssikeskuksessa suunnistin ensimmäiseksi kahvia kohden. Kuten aina. Kahvista muodostuikin yksi viikon suurimmista puheenaiheista. Tai lähinnä sen puutteesta. Närästystä herätti
1) kahvi ruodattiin paikalle vasta n. klo 8:45 - varttia ennen ensimmäistä sessiota
2) kahvia ei saanut lounaalla
3) kahvia ei saanut klo 14 kahvitauolla
4) kahvi oli pahaa (mutta tämän tajusin henk.koht. vasta kun esitelmästressin liottua sormenpäistä paperille ja makuaistin palauduttua.)
Toisaalta. Kahvinpuute sai aikaan spontaaneja keskusteluja epätoivoisten akateemikkojen parissa. "Oh my god, finally!"
"I know. The highlight of my morning, this."

Tapasin vihdoin Amerikan antropologin kasvotusten. Oli niin hardcore Suomi-fani, että meinasin tukahtua 1) tylsyydestä 2) kiitollisuudesta 3) hävetyksestä, koska tiesin esim. Helsingin skenestä vähemmän kuin AA, joka on asunnut Suomessa tällä vuosisadalla kolme vuotta enemmän kuin minä. Haluaa tehdä yhteistyötä, jonkin sortin artikkelin tiimoilta. En laita vastaan.

Omasta esitelmästäni en muista juuri muuta kuin että paska hitsi. Ei mennyt ihan niin kuin Strömössä. Lähinnä sen takia, etten ollut ehtinyt datani kanssa juuri mitään tehdä edellisten työkuvioiden takia, ja oikeestaan en uskonut pätkääkään siihen, mitä sanoin. Mutta sanoin kumminkin. Itävaltalainen, jonka kanssa mulla on etä-ihailu/pelkosuhde nukkui esitelmäni läpi. Otin tämän kohteliaisuutena. S oli samaa mieltä. Ydinvoimatutkimuksen suuri nimi istui etupenkissä ja ajattelin että ei paska hitsi. Hävetti. Mutta ei enää seuraavana päivänä kun helssassi sumppilassa, josta olin noutamassa juotavaa kahvia.

Ensimmäisellä konferessi-illallisella tapasin tutkimuskaksoseni Saksasta, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään, ja juttelin kohta eläköityvän isohkon nimen kanssa. AA mökötti kun ei päässyt harjoittamaan suomeaan - meidän väliin istuutui mahtavan esitelmän pitäny akateemikko.

Toiset konferenssikemut El Poble Espanyol-museossa

Perjantaina suurimpana saavutuksena pidän kutsua erääseen tutkimuslaboratorioon, jossain ensi kevään korvilla. Sekä sitä, että kaameasta nestehukasta huolimatta en toisella konferenssi-illallisella juopunut viinistä. Sen sijaan pistin elämän risaiseksi ja söin kolme jälkiruokaa.
Juteltiin etelä-afrikkalaisen opiskelijan kanssa, jonka esitelmän sattumalta näin lauantai-iltapäivästä. Toveri P ja kyseinen opiskelija kiivastelivat, ystävälliseen sävyyn toki, Pistoriuksesta ja sen tuomiosta. Voi olla, että tämän keskustelu, joka kosmisista sysitä yhdistyi näköhavaintoon yhdestä alan auktoriteeteista tanssilattialla 70-luvun muuveinen johti pään selkitymiseen kolmeen jälkiruokaan.

Maisema lauantaiaamun lenkiltä

Eilen kävelin konferenssissa horroksessa, parhaani mukaan näyttäen kiinnostuneelta. Ja pari esitelmää saikin aivousvan hetkeksi haihtumaan. Mutta vain hetkeksi. Kahvia kittasin ehkä sangollisen. Iltapäivätaukoa päivystin lattialla tapaamieni ydinvoimanuorten kanssa ja konferenssin loppua vatvoin uuden tsekkiläisen tuttavuuden seurassa. Iltaa istuttiin Sheffieldin porukalla useampi tunti ensin rantakuppilassa ja myöhemmin ravintolassa, jossa oli pakko luopua vegaaniuudesta hetkeksi.

Tänään söin aamupalan rannalla ja katselin kun paikalliset valuivat mereen. Lueskelin paikallisesti divarista ostamaani kirjaa massiivisen korvapuustin kera.

Käveltyäni kylää ristiin rastiin nukahdin väsymyksestä ja kuumuudesta puistoon.

Kaiken kaikkiaan viikko oli aika suksee.