Aivokuorma

Kotimatkalta. Kelpais varmaan sullekin.

Kärsin konferenssin jälkeisestä...tilasta. Luulen, että sitä kutsutaan inspiraatioksi tai post-traumaattiseksi stressiksi. En ole varma. Energiaa ja keskittymistä on vaikea kontrolloida otsalohkon kuhistessa ideoista. Tosin tämä saattaa myös juontaa unenpuuttesta ja kofeiinisumusta, jolla yritän peitellä ensimmäistä.

Toimistoon palatessa työpöydällä odotti neljä kirjoitustehtävää ja satoja tunteja analyysiä. Ensimmäinen deadline siintää perjantaissa, toinen sunnuntaissa. Työsarkaa riittää. Pitää pitää innostuminen kurissa, ja keskittyä olennaiseen.

Tokkopa jottei liian helpoksi ja yskitoikkoiseksi menisi, olen ensi viikolla taas kaksi päivää reissussa. Tällä kertaa tosin vain eksoottisessa Coventryssa, josta koitan onkia lisää inspiraatiota ja ideoita analyysia varten. Mielellään sellaisia helposti hallittavia taskukokoisia, eikä väikkärin ja seitsemän sivuprojektin kokoista pläjäystä, jonka tunnun Barcelonasta itselleni tuliaiseksi tuoneen. (Ei niitä oikeasti ole seitsemää. Vähän liioittelen. Ehkä.)

Sain aiemmin tänään toveri P:ltä viestiä, että sen akateeminen älyesikuva, jonka tapasi pikaisesti Barcelonassa lähetti sille sähköpostia, että olipa kiva tavata. Huomenna kun P raahaa luunsa toimistolle hihitellään kuin pikkutytöt. Vaikka vain toinen meistä on tyttö, eikä edes hirveän pieni.