Helsaillen Coventrystä itseäni tunnistamatta.
Ensimmäinen päivä akateemisia mini-kiihdytysajoja ja aivopieruja takana. Taas on päässyt ihmettelmään kuinka makeita ihmisiä maailmassa on. Päivän hengaillut vertaistuen kanssa miettien tutkimusmetodeja. Tapasin yhden suomalaisen(kin), yhden itävaltalaisen heppulin, jonka tapasin Barcelonassa. Ja yhden (about) neljästä akateemisen fanitukseni kohteesta. Ja kasan muita mielenkiintoisia kanssasisaria ja -veljiä. Kummallisinta kaikessa tosin se, etten löydä itseäni kulmasta syömästä hiuksiani. Että sillä tavalla sosiaalinen. Jopa. Jotenkin. Sheffieldin veteen on ehkä tänä kesänä sotkeutunut jotain kummaa kemikaalia. Kummallista.
Exeterissä kämppä on lähes tulkoon, ehkä, melkein varma. Kansainvälinen kokoonpano olisi tiedossa, jos asiat hoituu hyvin. Melkein en malta odottaa. En malttais jos ei pelottais. Uuden äärellä vähän jännittää. Sillä lailla unettomia öitä tyyliin. Mutta ei vielä lamauttavasti.
Muuton logistiikatkin alkaa helpottaa. S:n siippa tarjosi takakonttiaan lokakuulle. Vaikka annoin jo viis looraa kamaa... Toki olivat pienehköjä laatikoita. Muutto, jos asiat menee niin kuin tällä hetkellä näyttää, olis edessä lokakuun ensimmäinen.
Eli siis melkein heti nyt. Jösses.
Ja tokkopa elämää ei halua iskeä liian helpoks, joten loka-marraskuussa on edessä infon keräysreissu Itä-Aasian suuntaan. Sheffieldissäkin pitäisi käydä pönöttämässä joskus syksyn sydänviikkoina ja kaakkoonkin on seminaarireissu luvassa joskus marraskuussa. Ja sen lisäksi tiedossa hupimatkoja Bristoliin, Cardiffiin ja Wolfsburgiin. Ja sitten piru vie onkin jo joulu.
Ehkä tämä vuosi - jos siitä uupumatta selvitään - ei olekaan ihan niin kamala kuin mitä huhtikuu ennusti.
No comments:
Post a Comment