Teemabileet

Istuttiin tänään porukalla pubissa viettämässä Australialaisen syntymäpäivä. Paljon muuta juhlapöytään ei mahtunut kuin Brexit. Brexit, Brexit, Brexit... puitiin sinne, tänne ja tonne. Ihmiset pyysivät multa anteeksi äänestyksen tulosta, kaikki äänestivät jäämisen puolesta. Puitiin lisää. Epäusko silmässä, välillä pilke, välillä kumpikin. Välillä epätoivo.

Joku toivotti Australialaiselle hyvää syntymäpäivää. "Mitä hyvää tässä on?" Sen jälkeen toivotettiin vaan syntymäpäivää. Pöydän ympärillä vahvoja mielipiteitä. Puoli pubia vilkuili meitä vihaisesti kulmain alta. Se vanhempi puoli. Vähät välitettiin. Nuorissa on tulevaisuus ja monet pöydän ympärillä kokivat, että se on nyt viety. Epäusko. Epätoivo. Turtumus.

Tuntuu käsittämättömältä, että kaupunki, jonka EU nosti Thatcherin kauden jälkeen suosta; kaupunki, joka on hyöytynyt EU-tuista noin miljardin punnan edestä äänesti lähtemisen puolesta. Toki tulos täällä oli tuskallisen tiukka. Äänestäjiä noin puoli miljoonaa - Brexit sai vain 5000 ääntä enemmän kuin EU. 5000. Miljardi. Huh, huh.

Kansallisissa uutisissa haastateltiin äänestäjiä Sheffieldistä. Mummoja ja mammoja. Ollaan nyt itsenäisiä! Nyt ulkomaalaiset ei enää vie meidän töitä. Teidän töitä - eläkeläiset. Luulin, että olin siirtynyt jo suuttumuksesta eteenpäin, mutta uutiset pisti vihaksi.

Vaihdettiin pubia. Telkkarista tuli Wales - Pohjois-Irlanti EM-matsi. Kannatettiin jälkimmäistä vaan koska äänestivät EU:n puolesta. Wales, Cardiffia lukuunottamat, huusivat brexitin perään. Ne maanviljeljät halusivat lähteä, jotka jälleen ovat eniten hyöytyneet jäsenyydestä.

Harmittaa. Ihmiset äänestivät itseään vastaan.
Hittolainen.