Konferenssiviikko

Etana! Ihan huvikseen vaan. Oli muuten väärässä. Ei tullu pouta.

Vietin puoli viikkoa hotellin kellarissa pukujen kanssa. Kuuntelin tiedemiehiä aamusta iltaan. Suuria suunnitelmia, innovaatioita, rahaa, menestystä, ydinvoima-alan pyykkikori kuntoon! Hurraa, hurraa! Hörpin pahaa kahvia ja toivoin, että olisin rohkeampi. Olisin voinut - vaikkakin vain puoliammattailaisena - kertoa, että jos eivät ota kaltaisiani mukaan leikkeihin suunnitelmat ja suunnittelu on turhaa. Diskurssit ja tulevaisuuden maalailu noudattivat oppikirjavirheitä. Tai jos ei virheitä, niin ongelmia. Vaikeuksia ainakin. Mutta istuin hiljaa. Hörpsin kahvia ja syljin kuppiin.

Koin olevani niin väärässä paikassa. Ja niin olinkin. Alunperin supervisor S:n piti ottaa osaa, mutta kutsuttiin isompiin IAEA-kemuihin Wieniin, joten delegoiduin paikantäyttäjäksi. Kävelin paikalle farkuissa ja tennarissa, naisena ja yhteiskuntatieteilijänä. Paikalla oli enimmäkseen harmaita ja kaljuuntuvia, ensimmäiset artikkelinsa ennen iskä H:n intistä pääsyä julkaisseita (lähinnä mies) käpyjä ja muutama ruotsalainen. Insinöörejä, geologeja, ehkä joku hassu fyysikko tai kemisti. En ole varma, mutta yleensä niitäkin löytyy.

Mutta olipahan taas kokemus!