Tämän viikon matkakohteena oli Frankfurt am Main, Euroopan pankkikeskus ja Saksan rikollisin kaupunki. Lokakuussa lentoja varatessa matkan tarkoitus oli selkeä: vuoden ensimmäinen puolimaraton helsinki-peräisen toverini kera. Talven sairastelut tottahan toki repivät kyseisen suunnitelman tuhannen tuusaksi, mutta reissu tuli joka tapauksessa. Ja ennätettiin me yhdessä juoksemaankin vaikka tänään seisoinkin vain tien penkereillä. Jo pelkkä lenkki tuntui suureltakin saavutukselta. Ensimmäinen juoksu ulkona sitten reiden repeämisen ja sairasteluiden jälkeen. Ja sortseissa! Kyllä kelpas. Eikä mitään jälkiseurauksiakaan ole tullut. Mikäs sen parempi!
Eilen otettiin rennosti. Käytiin kaupungilla vähän. Katsottiin fudista, kasattiin 2000-palaista peliä. Kokkailin juoksijalle vegaanisafkat ja iltaeväät, kun ei tosta mun kasvissyöjäkääntymyksestä ole mitään tullut. Muutama leffakin ehdittiin katsoa ja Helsingin Midnight Runillekin suunniteltiin osallistuvamme, kun meni tämä mönkään.
Tänään lähdettiin aamuaikaisella liikenteeseen. Suuntasin keskenäni Frankfurtin keskustaa Leonard Cohenin viimeisimmän levyn pauhatessa korvissa. Aurinko lämmitti, vaikka kello oli vasta kahdeksan. Starbucksiin ennätin aamupalalle ja töitä tekemään reiluksi tunniksi. Löytyi vegaani ciabattakin, toisin kun Saaren kuppilain tarjonnasta. Lämmitti mieltä ja mahaa.
Mainin rannalla sain napattua ihan kelpo kuvan juoksijasta ja sitten kiiruhdin eteenpäin seuraavaan merkitsemääni kohtaan, mutta olin muutaman minuutin myöhässä enkä nähnyt muuta kuin vyöryvän aallon saksalaisia juoksijoita. Kisa päättyi paikallisen potkupallotiimin stadionille, jonka sisään en kavunnut ihmistungoksessa. Melkein loppusuoralla bongasin tutun askelluksen ja sitten siirryin aurinkoon nautiskelemaan appelsiinimehun jämistä.
Stadionilta juna toi lentokentälle ja täällä sitä nyt ollaan. Aikaa kuluttamassa rästitöiden viihdyttämänä. Selkeästi.
Huomenna takaisin oravanpyörään. Ja mitä todennäköisimmin lenkille. ;)
No comments:
Post a Comment