Terveisiä sängyn pohjalta

Viime viikko oli hektinen.
Seitsemän päivän aikana ehdin viipyä neljässä eri kaupungissa, ottaa osaa insinööreilyyn, leikkiä turistia, ottaa osaa jouksukisaan ja viettää junissa yhteensä 13 tuntia. Tällä viikolla onkin sitten kärsitty. Kaksi päivää kovan kuumeen kourissa ja nyt sitten yskän ja nuhan kourissa. K nauro räkäsesti (kuinka osuvaa!) kun yritin vakuuttaa, että voin jo paljon paremmin kuin eilen.


Mutta jos palataan siihen viime viikkoon.

Pääsin Buxtonista autokyydillä Sheffieldiin. C:lle iski migreeni tai joku stressipäänsärky niin se halus lähteä myös heti aamusta ja F:nkin tuntui olevan aika kypsä, joten suunnattii kolmisin kotia kohden. Oli aika hiljanen ajomatka. Taidettiin kaikki olla aika uupuneita.

Heti Sheffieldiin päästyä suuntasin melkein heti miten junalle, jossa tapahtui katastrofi. Inhoon junan vessoja, koska yleensä niissä on pissaa enemmän lattialla kuin pöntössä ja vessapaperikin tuntuu olevan esikäytettyä. Oon kuitenkin yrittänyt kouluttaa itteäni suvaitsemaan tätä ällötystä, koska junamatkat Aberdeenistä Sheffieldiin ilman pissataukoja osottautui aika tuskallisiksi. Joka tapauksessa. Istuin tyytyväisenä siinä pöntöllä kun ovi aukes siitä huolimatta, että olin painanut lukkonappulaa. Onneks se ulkona ollut mies oli vielä enemmän noloissaan, kun minä. Se oli siis mieleenpainuvinta, mitä junamatkalla tapahtui.

Edinburghissa ensimmäisenä iltana käytiin syömässä ja yritin havainnollistaa sormillani, miten lasketellessa käänyttään ja K tuli siihen tulokseen, että me sitten lumilautaillaan. Ei. Lauantai-aamusta suunnattiin Arthur's Seatille ottaamaan osaa Great Edinburgh Winter Runiin, eli viiden kilsan juoksukisaan. Oli muuten pirun kylmä! Ja tein kaikki aloittelijavirheet; söin liian myöhään, aloitin liian kovaa niin ja en harjotellut. K allekirjoittanee omalta osaltaan saman litanjan. Voidaan kuitenkin olla ihan tyytyväisiä ajoistamme. Pääsin tavoitteeseeni eli alle 25minuuttiin ja K nipisti alle puoleen tuntiin, mikä on sen urheilulla mahtava suoritus ja nyt se on löytänyt meille 10km juoksukisan Aberdeenistä. Ehkä sitä puraisi joku urheilukärpänen.

Juoksun jälkeen suunnattiin hotelille, jossa otin ehkä maailman pisimmän kuuman suihkun ja sitten vaan turisteiltiin vanhassa kaupungissa; käytiin mm John Knox Housessa ja kuppilassa, jossa käytiin Elphinstone ihmisten kanssa kaks vuotta sitten kun kävin äänestämässä presidentinvaaleissa Edinburghissa. Siellä K yritti myös ekan kerran ottaa mua kädestä, mutta hienotunteisesti panikoiden vedin käteni pois ja pidin niitä tiivisti taskuissani.

Sunnuntaina käytiin tepastelemassa Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa myös juotiin ihan karmean makuiset Fair Trade kaffet ja törmättiin maailman suurimpaan kissaan. Kun tepasteltiin takaisin käveltiin Robert Louis Stevensonin syntymäkodin ohi, varsin sivistävää. Käytiin vanhojen miesten pubissa katsomassa hetki fudista ennen kun mentiin Arthur Conan Doylen mukaan nimettyyn syöttölään ruokailemaan. Ruoka ei ollut järin päätähuimaavaa, mutta makee paikka oli kyllä.

Mun juna lähti kuuden maissa illalla ja taas saatiin vollottaa oikein kunnolla. Luulen, että se nainen mun vieressä oli ihan hirveän tyytyväinen, että sai istua mun vieressä ja oli varmaan erittäin tyytyväinen, että jäi Newcastlessa pois. Vaikkakin siihen mennessä olin jo normalisoitunut.

Maanantaina jaksoin melkein kokonaisen työpäivän ennen kun tauti iski. Saa nähdä milloin menee ohi, kuulemma en kuulosta vielä työkuntoselta. Joka tapauksessa on käytävä hakemassa papereita toimistolta jos ei muuta, niin voi sitten ainakin sänkytoimistosta käsin tehdä mitä kykenee.