Vaikeita rupeavat olemaan. Aamut on jo pimeitä. Juoksemaankaan ei uskalla aamuisin siinä pelossa, että putoaa polulta mereen - vaan vielä olis maratoniin jaksettava treenata. 19 päivää ja sitten mennään. Toissa viikolla juoksin 30 kilometriä töistä kotiin, eilen piti juosta 24 kilometriä, vaan jätin leikin kesken kahdeksassatoista kun ei ollut kivaa ja jäin sortseissa hytisemään ja junaa odottamaan (kuvan maisemiin).
Alkaa olla vähän huono tää motivaatio näihin omiin juttuihin. Tai ehkei niinkään motivaatio vaan jaksaminen. Luennot valmistuu hitaasti ja koko ajan tossa olalla koputtelee tarve saada rahotushakemusta vietyä eteenpäin. Tänään istuin puolitoista tuntia seminaarissa, jonka piti auttaa hakemuksen väkertämisessä. Vaan eipä päässeet itsestäänselvyyksiä pidemmälle.
Tänään alkaa espanjanopinnotkin, vaikka en muuta haluais kun mennä peiton alle ja piiloon maailmalta. Edes hetkeks. Huomenna on kolmas luento, ja pari viikkoa opiskelijoiden lukulomaan, mikä tarkoittaa seitsemää tyhjää tuntia kalenterissa. Joskos niistä jonkun sais käytettyä hakemukseen tai artikkelien luonnosteluun. Saapi nähdä.
Eilisessä seminaarissa puhuttiin tasa-arvosta ja naisten asemasta mm. yliopistossa. Yksi opiskelija sitten totesi, että haluaa luennoitsijaksi sekä neljän lapsen äidiksi, mutta että taitaa olla liian vanha tän tavotteen saavuttamiseen kun on jo 23. Mietin vaan, että ainakaan yhteiskunnan rakenteet ei tue, eikä kyllä yliopistojen työsopimuksetkaan. Ainakaan täällä. Tokkopa en ääneen sanonut. Antaa toisten haaveilla, ja mistäs sitä tietää.
Itse vaan en tiedä, miten pitää tasapainossa työ, harrastukset ja parisuhde.
Ainakaan niin, etteikö koko ajan potisi jonkun tähden huonoa omaa tuntoa.
No comments:
Post a Comment