Sheffieldhän se ja vanhoja rutiineja

Näkymä norsuunluutornistani pitkänperjantain aamuna.

Vaiheikas viikko. Ja samalla jotenkin mitäänsanomaton. Oman reviirin merkkaaminen etenee hissuksiin, vaatekaapin ja työpöydän (sekä kotona että toimistolla) puute rajoittaa asettumisen joutuisuutta naftisti.  (Kuten myös etäisyys budjettiamyötäileviin ruokakauppoihin.) Matkalaukun tyhjensin ensimmäisenä iltana. Alkaa olla jo puolilleen likapyykkiä. Pakkasen hyllyn puolikas on pullollaan mustikoita ja vegelenkkejä. Kuivakaapista pursuaa purkkipavut ja Juhla Mokka.

Kaupunki on uusi ja vanha saman aikaisesti. Sama Sheffield, uudet kiintopisteet. Kampuskin on muuttunut vähän. Helposti sitä kuitenkin valahtaa vanhoin tapoihinsa. Toimistolla ekana (ei sentään vikana). Päivän rytmi on muutenkin kellahtanut ennalleen ruokailujen, ja Netflixien suhteen. Kylmä tulee säntillisesti samaan aikaan (jos ei ole koko päivän ollut). Kuumavesipullo käy kuumana kahdesti päivässä ja teen kulutus on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Ikävästi myös koleus on hiipinyt ripakinttuihin ja nenänpäätä koristaa koko ajan tippa.

Warwickissa.

Junaillakin ehdin jo vaikka ajattelin, että vähänpä sitä enää on syytä.  Eilen matkustin Warwickiin jälleennäkemisen merkeissä. Treffattiin Aberdeenin aikaisen sielunsiskon kanssa lähes neljän vuoden tauon jälkeen. Muisteltiin menneitä, vaikkakin enemmän rupistiin ja sympatisoitiin toistemme väikkärituskaa.
Kotimatkalla lähi-idällinen taksikuski lauloi omalla kielellään ja kehuskeli omaa lauluaan "beautiful!" kuulostaen yllättäen paljon vanhalta skotlantilaisrouvalta (lue: K:n mummilta). Aamulla kun läpsytin lähes hallitsemattomasti Sheffieldin mäkiä alaspäin muuan herrashenkilö kehui skotlantilaista aksenttiani oikein kivaksi kun pysähdyin piffaamaan sille muutaman roposen. Nauratti.

Kaltevuutta juoksijan painajaisista ja painajaisiin.

Suurimmat paluunjälkeiset, arkipäiväiset huiput ja pohjakosketukset on olleet juoksuun liittyviä. Mahtavaa on kun pystyy juosta (hilpaisin lauantaina alle vitosen kilsan), mutta mahtavia on myös mäet. Kahdesti mut nyt on selätetty. Viime viikon toisella lenkillä korkeusvaihtelut oli 121 metriä. Kyllä on ripakintut ja surkastuneet gluteus maximukset siis pakaralihakset siis peppu kovilla.