Pääsiäismaanantaina pikkukoira puri läpi urheilukellon USB-johdon, ja niin kauan kun uusi matkaa postissa kello on käyttökelvoton. Herkkupala makasi vieressä koskemattomana.
Keskiviikkona hajosi tietokone. Tosta noin, ilman varotusta.
Torstaina meni jalka, lienee joku rasitusperäinen pikkuvamma siellä.
Torstaina matkasin myös Manchesteriin tutkimuksen perässä. Tuli mutkia matkaan junan ollessa peruttu. Myöhästyin itse järjestämästäni tapaamisesta.
Lauantaina matkasin Manchesteriin toistamiseen kylän muiden suomalaisten kera. Kansalaisoikeutta täyttämään. Täytettiin ja päälle ylihintainen lounas. Raahasin kaupasta niska vääränä kiinteetä ja nestemäistä tankkausmateriaalia sunnuntaisen puolimaratonia varten.
Sunnuntai-aamuna päätin, etten juoksekaan. En uskaltanut. Jalan tähden. Harmitti, ja vaihtoehtona kisalle tein kymmenen tuntia töitä.
Aurinko sentään paisteli, vaikka viikolla piipahtanut lämmin ilma haihtui viikonloppuun mennessä. Naapurin pihalla seikkaili minitiikeri ja sunnuntai-iltana käytiin katsomassa naapuruston lyhtykulkuetta. Puuroakin söin kahdesti. Kyllä - lasketaan plussaksi.
Maanantaina kone elvytettiin. Neljännen kerran. Monen mutkan ja kommervenkin kautta.
Jalka kaipaa vielä elvytystä, mutta sitä prosessia ei taida voida hoputtaa.
Käytin monia rahoja junalippuihin, mutta nyt on kaikki kevään reissut maksettu.
K:n valmistujaisiakin varten varasin jo varmuudeksi hotellin. En tiedä kunpaa odotan enemmän; sitä että pääsen taas Aberdeeniin vai sitä, että nään K:n kaavussa ja lakki päässä. Ehkä fifty-sixty.
Tänään pönötin turhanpäiväisessä konferenssissa, mutta sentään oli kotikulmilla.
Huomenna matkaan viikonlopuksi etelään. Edessä yllätys ja toivomani sitruunakakku.
Kakku!
No comments:
Post a Comment