Tällä viikolla on ollut monta pikkaraista asiaa, jotka on saanut varpaat ilosta suorastaan rullalle. Ja kuten hyviin akateemisiin tapoihin kuuluu, en pidä teitä jännityksessä vaan kerron heti alkuunsa, mistä on kyse. Tämän jälkeen siirryn aiheiden keskusteluun ja päätän tämän kirjotuksen sanaan hurraati.
Tämän viikon varpaat rullauttaviin iloisiin asioihin kuuluvat:
1) Lumi
2) Vähenevät luukut joulukalenterissa
4) Jalka
5) Juoksija
Kohta yksi:
Alkuviikosta en juurikaan nukkunut. Sade ja tuuli paukkasivat nurkissa. Makasin vällyihin ja useampaan vaatekertaan kietoutuneena kuin ihmisburrito. Vaatteiden vaihtaminen aamuin illoin oli lähes tulkoon tahtojen taisto. Torstaiaamuna vettä tuli kuin aisaa, niinkin paljon, että ensimmäistä kertaa ikinä päätin mennä bussilla. En kuitenkaan ehtinyt bussiin. E kun käytti suihkussa useamman kourallisen minuutteja, enkä päässyt hampaitani kiillottamaan.
Liukastelin töihin. Rännässä. Kirosin itseäni, että olin nukkunut onneni (=lumisateen) ohi. Viime vuonna Sheffieldissä ei tullut kertaakaan lunta. Yhden aikaan iltapäivästä toimiston toisesta nurkasta kuului ihme rytinää ja toveri TC pinkaisi ikkunaan, lähtönopeus varmaankin yhtä huippuluokkaa kun Boltin Usainilla. Siinä se seisoi hetken ja sitten is that... is that... is that... is that real snow!? Kyllä. Ihan oikeaa lunta. Mies näytti kuin pikkupoika karkkikaupassa. Niin kyseessä on siis mies, joka on äärimmäisen aktiivinen Hong Kongin demokratia-liikkeessä, joka kesällä kotiin lähtiessä hyvästeli meidät kaikki, koska koskaan ei voi tietää jos joutuu telkien taakse. Silloin menin ihan hiljaiseksi. Mitä kaikkea sitä ottaakaan itsestäänselvyytenä. Torstaina hymyilin kuin Naantalin aurinko. Mitä kaikkea sitä ottaakaan itsestäänselvyytenä!
Kohta kaksi:
Osaksi tämä on tässä - joulukalenteri, koska halusin vaan pröystäillä sillä. Mun muu-vapaa joulukalenteri! Suklaa maistuu ihan samalta kun jokamiehen joulukalenterissa. Ja aamukaffetkin maistuu kummasti paremmalta pienen suklaapalan kera. Tämä on myöskin tässä, koska tänään alkoi joululoma! Viimeinen työpäivä, ja motivoitti. Teinkin verrattaen pitkän päivän, vaikka suurin osa siitä ei ollutkaan mitään korkealiitoista ajatustoimintaa, mutta tähän pitkään päivään palaan vielä. Saatoin myös ostaa itselleni e-kirjan loman alun kunniaksi, ja muutamat juoksuvermeetkin, mutta ne liittyy kohtaan kolme.
Kohta kolme:
Fysio kello yhdeksän aamulla. Reidessä massiivinen muutos. Fyssari taputteli pieniä käsiään innokkasti yhteen. Sain oikeuden alkaa maltillisesti juosta. Lihasten hallinta lantion seuduilla parantunut myös, näinkin lyhyessä ajassa. Kyllä tällä harjottelulla vielä pop-tähti peppu saadaan aikaan, vaikken sitä tavottelekaan. Olin koko päivän ihan onnessani, sain auringonkin paistamaan. Aivan itse. Ajatuksen voimalla. Kun tultiin viikottaisesta insinööripalaverista toveri C:n kanssa hihkaisin I feel like Wonder Woman, only with weather appropriate clothing!
Tähän C: muljautti ehkä rumimman ja halveksivan katseensa (sillä on kokonaine repertuaari näitä) ja totesi, että siitä vaan ei oo ikinä tuntu siltä ja mökötti loppu kävelymatkan. Siinä kohtaa en voinut kuin salaa pienessä mielessäni tuntea pientä luonteenvastaista ylemmyyttä. Toista ottaa päähän kun kroppa on tullut immuuniksi kofeiinille, on perjantai-krapula, eikä edes tiedä, miltä liikkumisen riemu tuntuu. Auringonpaistekaan ei piristänyt mieltä. Niin ja uudet D-vitamiitkin maistu kuulemma pahalta. Ei mun vaan, ne on persikan makusia ja joka tapauksessa aurinko paistaa ja I feel like Wonder Woman, only with weather appropriate clothing! Hahaa!
Kohta neljä:
Istuttiin kaksin toveri N:n kanssa toimiston eri puolilla. Ulkona oli pimeetä. Melkein säkki, mutta ei ihan. Sairaalan valot näky kirkkaina. Naputeltiin menemään. Töitä ja muita juttuja. Ehkä tällä kertaa enemmän töitä. Ehkä. Sitten toimiston toiselta puolelta kuului Marika, can I ask you a question? You're a runner right... Juoksija! Yes, indeed I am. Sitten keskusteltiin kipeistä polvista ja selitin miten askeleiden tiheys ja juoksuasento vaikuttaa polvien kipeytymiseen, kun mikäkin asiantuntija siinä. Mutta kyllähän se tuota aiemmin käsittelmääni juoksija-minää hyväili, ai ai.
Kyllä on tää viikko tarjonnut aihetta hymyyn. Huomenna joulujumpperikemut ja sitten kohti etelää, hurraati!
Ihanaa, paistaa se aurinko joskus risukasaankin ;)) Hurraati!
ReplyDelete