Amsterdam

Vuoden toisiks viimenen työreissu on kääntynny loman puolelle. Sietäiskin kun on lauantai. Kävin eilen pönöttämässä Vreije Universiteit Amsterdamissa: ydinjätetteitä, taidetta ja syvää tulevaisuutta. Seuraava miittinkin toukokuussa. Että verkostoitumista. Paroni suunnittelee jo pikavisiittiä Delftiin kavereita tapaamaan samalla reissulla. Helppo on varattoman haaveilla. :)

Väikkäristressi on kohoamassa uusiin sfääreihin. Lienee toki sen aikakin. Alan epäillä ehdinkö sittenkään saada tekstiä ajoissa paperille. Pitäisi seuraavan projektin rahoitushakemus kirjottaa ja jäättää ensimmäiselle arvostelukierrokselle joulukuun ensimmäiseen mennessä ja samalla valimstella kaks esitystä tän kuun loppuun, editoida viisi ja kirjoittaa kaksi kappaletta. Silti kaks viime viikkoa suurimman osan aivovoimasta on vaatineet kandit, jotka luulee, että oon niiden käytettävissä 24h. Että ei oo ajanhallinta helppoa ja vastuilla jonglööraaminen väsyttää. Että onks tää nyt sit sitä aikuisuutta?

Huomenna pitäis muuttaa. Taas. Ja koittaa löytää uudet rutiinit ja uusi arki. Ja omatunto kolkuttelee. Hyvä, ettei hakkaa tajunnan ovea rikki. Bristolista "etäsuhteeseen" harmittaa, mutta samalla noin kolmannes aivokapasiteetista juhlistaa, että voin hetkittäin omistautua kirjoittamiselle täysin. Sillä tavalla kaunis mieli-tyyliiin, haisevana, sekopäisenä ja just, just lounaan muistavana. Kun ei tarvitse potea huonoa omatuntoa ja pahaa mieltä siitä, että on pakko riipiä yhteisestä ajasta. Tällä viikolla käytiin fudiksessa ja leffassa, joiden jälkeen nipistin pari tuntia keskiyön toiselle puolelle kirjoittamista. Koska pakko kun ei ajatukset automaattisesti riviin järjesty. Että kyllä vähän väsyttää.

Mutta Mielensäpahoittaja englanniksi käännettynä oli kuulemma mahtava.
Luen, kunhan keksin miten matkustaa ajassa... Mutta tänään syödään aamupalaksi pannareita ja iltapäivällä mennään van Gogh museoon. Voi olla, että on otettava aikalisä lasilliselle viiniä. Stressailua voi sitten jatkaa huomisaamusta.