Huomenia

Tältä näytti torstai-aamu sivistyksen takarajoilla. 

Siinä oli hyvä aamuteet hörppiä.

Että sietää sitä näinkin.

8118

Sunnuntait tunnistaa siitä, että leposyke on korkeampi kuin viikolla.
Sunnuntait tunnistaa siitä, että stressitasot nousee.
Sunnuntait tunnistaa siitä, että ei voi olla tunnistamatta.

Nyt ollaan tiukan äärellä.
Uni on lomautettu loppiaisen yli.
Väikkärin luonnoksen deadline on 8.1.18.
Silloin lähtee Supervisor S:lle tarkastattavaks.
Siitä on sitten viisi viikkoa viralliseen deadlineen.
Tiukaksi menee, mutta menkööt.
Editointi käynnissä.

Elän kofeiinilla ja kofeiinille.
Elän adrenaliinilla ja adrenaliinista.
Perjantaina meinasin nukahtaa iltapäiväteepöytään.

Tätä oon odottanut.
Tätä oon pelännyt.
Tää on niin tätä.

Viime viikon kahdesta esityksestä sain niin hyvää palautetta, että tajusin nolostua vasta päivän viiveellä. Toisesta esitelmästä voisi kuulemma vääntää artikkelin ja väikkäristä kirjan.
Professoriksi povattiin kymmenessä vuodessa.
Nauroin typeryydelle ja heitin punkut huiviin.

Onni on ystävä, joka tuo kakkua.

Teignmouth

Vihdoin.

Muutto.

Reilun kolme kuukauden evakko päättyi, ja mulla on vihdoin oma avain, joka sopii uuteen oveen. Kamat on tosin vielä hajallaan Exeterin ja Bristolin välillä odotellen pääsyään uusille huudeille, mutta hiljaa hyvä tulee.

Vähän sai tänään kyllä ihmetellä, että ei oo erolapsi oppinut, että tavaroita pitää kuljettaa mukana. Koko viime viikon raahasin turhaa kamaa Exeterin ja Bristolin välillä, ja nyt kun niitä oikeasti tarvitsisin ne ottaa lukua Teignmouthissa.

Oppia ikä kaikki.

Kaiken kaikkiaan elon pitäis helpottaa. Ei tarvi enää nousta 5:37, että ehtii aamujunaana ja seminaareihin jauhamaan ajallaan. Jos vaikka jäis vähän aikaa kirjottamisellekin. Harjoitettiin kollektiivista paniikkia tän viikon supervisionissa, kun aika näyttää loppuvan kesken. Siitä sisuuntuneena kirjoitin kaksi kappaletta. Enää yks kirjotettavana ja sitten seitsemän editoitavana. Aikaa 2 kuukautta. Ehkä tästä vielä jotain... 

Väikkärin tarjastajistakin päästiin ehkä vihdoin yhteisymmärrykseen - ei sillä, että olis ollut ymmärryksen puutetta, lähinnä ajan.

Jotta, että lopun alkua. Kai.

Amsterdam

Vuoden toisiks viimenen työreissu on kääntynny loman puolelle. Sietäiskin kun on lauantai. Kävin eilen pönöttämässä Vreije Universiteit Amsterdamissa: ydinjätetteitä, taidetta ja syvää tulevaisuutta. Seuraava miittinkin toukokuussa. Että verkostoitumista. Paroni suunnittelee jo pikavisiittiä Delftiin kavereita tapaamaan samalla reissulla. Helppo on varattoman haaveilla. :)

Väikkäristressi on kohoamassa uusiin sfääreihin. Lienee toki sen aikakin. Alan epäillä ehdinkö sittenkään saada tekstiä ajoissa paperille. Pitäisi seuraavan projektin rahoitushakemus kirjottaa ja jäättää ensimmäiselle arvostelukierrokselle joulukuun ensimmäiseen mennessä ja samalla valimstella kaks esitystä tän kuun loppuun, editoida viisi ja kirjoittaa kaksi kappaletta. Silti kaks viime viikkoa suurimman osan aivovoimasta on vaatineet kandit, jotka luulee, että oon niiden käytettävissä 24h. Että ei oo ajanhallinta helppoa ja vastuilla jonglööraaminen väsyttää. Että onks tää nyt sit sitä aikuisuutta?

Huomenna pitäis muuttaa. Taas. Ja koittaa löytää uudet rutiinit ja uusi arki. Ja omatunto kolkuttelee. Hyvä, ettei hakkaa tajunnan ovea rikki. Bristolista "etäsuhteeseen" harmittaa, mutta samalla noin kolmannes aivokapasiteetista juhlistaa, että voin hetkittäin omistautua kirjoittamiselle täysin. Sillä tavalla kaunis mieli-tyyliiin, haisevana, sekopäisenä ja just, just lounaan muistavana. Kun ei tarvitse potea huonoa omatuntoa ja pahaa mieltä siitä, että on pakko riipiä yhteisestä ajasta. Tällä viikolla käytiin fudiksessa ja leffassa, joiden jälkeen nipistin pari tuntia keskiyön toiselle puolelle kirjoittamista. Koska pakko kun ei ajatukset automaattisesti riviin järjesty. Että kyllä vähän väsyttää.

Mutta Mielensäpahoittaja englanniksi käännettynä oli kuulemma mahtava.
Luen, kunhan keksin miten matkustaa ajassa... Mutta tänään syödään aamupalaksi pannareita ja iltapäivällä mennään van Gogh museoon. Voi olla, että on otettava aikalisä lasilliselle viiniä. Stressailua voi sitten jatkaa huomisaamusta.