Tutkijan aika on lyhyt

Rytmit on rikki kun elämä on yhtä deadlinea, muttei yhtään loppusuoraa. Unta tulee vähän, ruokaa miten sattuu, hupia silloin tällöin ja duunia koko ajan, jossei valveilla niin sitten unissa. En jaksa kuitenkaan sen pahemmin valitella, kun ei ole tarvetta.

Kesäkin kävi. Ennätettiin rannalle kahdesti. Ensin suunnitellusti ja sitten ex tempore tiistai-reissu, jollon en ainoastaan polttanut uimapöksyjen rajoja vaalean kuulaisiin pakaroihini, mutta kävin meressä kahdesti. Kahdesti. Kahdeksan vuotta se otti, mutta nyt on Kanaalissa käyty. Eikä ees ollu kylmää - kamalan aikanaan.

Että jää sitä elämällekin aikaa kun tietää, mistä tiristää.

Jalkapalloa on keskiviikkoisin, viikonloput menee Paronin seurassa siellä tai täällä - seuraavaksi Lontoossa. Hää ui launtaina elämänsä ensimmäisen avovesikisan (3.2km) ja mää juoksen sunnuntaina ensimmäisen kisani (10km) sitten maratonin.

Palkinto-Mariannet saatiin hallitukselta jo toukokuun reissulla.

Että hyvää kannttaa odottaa ja välillä vähän kieriskellä jossain univajeessa. Ja sitten voi vahingossa myös törmätä tällaisiin hiljaisiin hetkiin kun 449 300 asukkaan Bristol vielä koisaa maanantaisia aamu-uniaan.