Tuskasen siinä mielessä, että ilmailualan lakko sekoitti FIN-UK lennot ihan täysin, joten olisi oikeestaan ollut huomattavasti helpompi lennellä Seutulasta Seouliin kuin koukata kotinurkkain kautta, mutta pääsinpähän pizzalle ja geokätköilemään.
Ekana päivänä oltiin jetlagisina Seoulissa. Lähetystön J käytti meidä bibimbapilla ja vedin chilit henkeen. Normi meno. Yritin epätoivosesti pysyä hereillä iltapäivästä, mutta nukahdin läppäriä halaillen (tapahtui muuten myös keskiviikkoiltana).
Tiistai-illasta (yöstä) ja keskiviikko-aamusta käytiin pikaisesti leikkimässä turistia. S kun ei oo täälläpäin aiemmin ollut. Jokseenkin oli tuttuja kulmia, vaikka neljän vuoden takaa muistot onkin vähän reunoilta rypistyneet.
Keskiviikkona olikin verrattaen kiire päivä. Eka miittinki Seoulissa Etelä-Korean isoimman NGO:n kanssa. Pönötyksestä suoraan juna-asemalle, jossa vedettiin naamariin pikalounas (jotain sushin tyylistä, nam!) ja ostettiin eväksiksi jotain ihme riisijuttuja. Junalla suhattiin Gyeongjuun, joka on tietyllä tapaa Etelä-Korean Eurajoki. Täällä on ydinvoimaa ja matala-aktiivisen ydinjätteenloppusijoituslatios (jossa päästiin torstaina käymään!).
Ollaan yövyttä jossain superfiinissä hotellissa (ainakin mun näkökulmasta), jossain puoliks kuolleessa lomakohteessa - Gyeongjulla on keskeinen osa maan historiassa. Täällä on massiivista hotellia toisen rinnalla, keskellä kaikkea on tekojärvi, jonka vesi on niin likaista, ettei parane pulahtaa (ei, että muutenkaan voisi - viileetä on!).
Löytyy surullisen näkönen huvipuisto maailmanpyörineen ja tosi snadi laskettelurinne (kaksi), uuden uusine tuolihisseineen. Mutta ihmisiä ei oo missään. Hotellissakin niitä näkyy korkeintaa aamupalalla ja illallisella ollaan oltu omassa porukassa (mukana siis lähetystön J ja konsultti S) ylhäisessä yksinäisyydessämme samalla kun hotellin live-duo vetää 80-luvun slovareita. Puuttuu vaan spaddu suusta ja viski edestä. Ollaan mietitty, että parhaiten tää paikka sopis jonkun B-luokan zombie-leffan taustaks.
Viralliset pönötykset oli sitten ihan omaa luokkaansa. Kulttuurierot on niin huikeat, etten välillä tiennyt miten päin pitäis olla. Mun status ei riittänyt esitelmän pitämiseen. Olin puoliksi hyvilläni, puoliksi tuuba otsassa, koska vietin lomaviikosta ehkä 68.3% stressaten tätä viikkoa ja esitelmää. S:n professorin status ei riittänyt päihittämään konsultti-S:ää, koska toinen on mies ja toinen ei. Bisneskortit viuhu niin kun täällä päin usein, paitsi tietysti mun, koska mulla ei ole.
Kaiken kaikkiaan ollaan kai kuitenkin positiivisella mielellä. Nähtiin mestoja, joita monet ei nää ja puhuttiin (ha! puhuivat) ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole helppo päästä yhteyksiin. Mulle teki hyvää kuulla, miten omasta tutkimuksesta puhutaan isosti, liioittelematta, mutta vaikuttavasti - ehkä opin jotain.
Tänään harrastettiin vähän turisti toimintaa. J vei meidät kaupungin persoonallisimpaan safkalaan (sanoo opaskirja), kun ukot lähti jatkamaan matkaa eteenpäin jäätiin S:n kanssa Gyeongjuun pyöriskelemään. Kun nähtiin alla olevat historialliset hautakummut huudahdin "hei kato, jättimäisiä peppuja!" ja mietin, että tän jälkeen ei tarvi enää S:n edessä yrittää näyttää älykkäältä ja sivistyneeltä.
Olen paljastannut.
Ihan niinkun nää jättipeput.
No comments:
Post a Comment