Fysio
näytti vihreetä valoa.
Akuuttitila
ohi. Sekä mortonin neurooman että ITB syndrooman suhteen. Maltillinen
juoksulupa tuli. Sitä ennen väännettiin, käänettiin, runottiin ja puserrettin.
Pakarat herkkinä lähdin piiraalle Laajasaloon. Nilkkakin oli huomaamatta mennyt
lukkoon. Riuhtaistiin auki niin, että kylkiluutkin väpättivät vielä auringon
painaessa maaten.
On
rullahierontaa, parantunutta lihashuoltoa ja sen verta varovainen
treeniohjelma, että tuskin tunnistan itseäni siitä. Mutta suunnitelmat on suuret,
niin kuin luonteeseen sopii. Pariisissa ja Helsingissä edessä maratonit ensi
vuonna. Tavoittena pystyä juoksemaan molemmat hyvällä fiiliksella ja ihan super-mega-päätavoite
onkin sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille on taas muistaa, että juoksu ei
ole huolta, vaan vapautta.
No comments:
Post a Comment