Ei mennyt kuin Strömsössä

Vaan meni paremmin!

Viikonloppu tosiaan alkoi burgereilla, vaikka niitä ei viime viikkojen yliannostuksen (opin ihan ässäreseptin) jälkeen olis kuvitellut haluavansa. Hyvää oli! Pääsin myös lörpöttämään puhelimessa ii ja iä G:en kanssa. Kovasti tuli jumalan siunauksia. Mutta on se jotenkin jännä. Ii ja iä H, kun ei oo ikinä olleet kiinnostuneita mun tekemisistä, mutta ii ja iä G ei tunnu saavan tarpeekseen, vaikka niillä on lapsenlapsia omasta takaa yhdeksän tai kymmenen. Ei haittaa! Vaikka se jumala vois välillä siunata vähän vähemmän.

Lauantaina käytiin kattomassa derby. Aberdeen pelas ehkä paremmin kun, mitä ollaan aikoihin nähty. Yleisöäkin oli. Mutteivät siltikään osanneet voittaa. Ehkä joku cup-krapula. Katsottiin Sunshine on Leith ja pari jaksoa Dr Whota, koska mikspä ei! Kokattiin mun uudesta kirjasta. Epäonnistuttiin! Onneks oli oliiveja, keksejä ja juustoa. Vegaanijuustoa. Ja K:lle oikeeta juustoa. Niin ja viiniä. Pelattiin vähän shakkia. Earth Hour tuli. Pistettiin valot pois ja kynttilät päälle. Oli pimeetä ja väsytti. Herättiin kun Earth Hour oli ohi. Jatkettiin unia sängyssä.

Sunnuntai alkoi lenkillä. Tuulessa ja viimassa. Vähän reilu 4km. K oli ihan puhki, mutta pitää sille nostaa hattua. Lenkin jälkeiseksi aamupalaherkuksi tehtiin lettuja. Mä tein taikinan. K oli vastuussa paistamisesta, koska mä en osaa kääntää lettuja ympäri ilman tuhoa. Mustikoiden kera. Hyvää oli, mutta niin pitikin.

Sit olis pitänyt suunnata Sheffieldiä kohtaan. Mutta enpäs lähtenytkään! Mulla kun sattui olemaan avoin paluu, niin päätin, että hittoakos tässä. Mentiin leffaan. The Muppets: Most Wanted. Nauratti, mutta vähemmän kun edellistä Muppetsia katsellessa. Eväänä kolme Pandan lakua, minttu, sitruuna ja mustikka. Hyvää oli!

Starbucksin kautta kotiin, koska that's how we roll. Testattiin uudet Macchiatot. Vanilja oli hyvää. Kuulemma parempaa kuin hasselpähkinä. Siitäkin huolimatta, että oli tehty soijamaitoon. Illalla kokattiin taas oikein tarmokkaasti. Ja tällä kertaa onnistuttiin. Erinomaisesti! Isomalle mahalle olis ollut tarvetta. Teki mieli ahmia. Ilta kruunattiin vadelmalla höystetyllä inkiväärioluella, lopulla punkulla ja niillä juustoilla. Niin ja kekseillä. Kateltiin telkkaria. Oltiin vaan. Mietittiin, että ollaan aika onnellisia.

Tänään herätyskello jätti herättämättä. Ei naurattanut. Onneksi ei tarvinnut junaan juosta. Ehdittiin kaupunkiin aamupalallekin ennen kun piti istuutua tuntikausiksi liikkuvaan toimistoon. Hiljalleen alkaa stressi kutkutella vatsanpohjaa tulevan perjantain takia. Ydinvoima-alan ihmiset tulee kuulostelemaan meidän projekteja ( = haluavat tietää, voivatko hyötyä meistä mitenkään). Pitää olla vakuuttava, aikuinen ja akateeminen. Mutta haluaisin vaan lukea Muumi-kirjoja ja haaveilla.

Ilmottauduin Krakovan konferenssiin.
Englannin nettipankki ei tunnistanut Puolaa oikeaksi maaksi, piti maksaa Suomen tililtä. Kaikkea sitä. Yhtenäinen Eurooppa. EU ja mitä vielä. Internet. Huh, huh.

Sydän tekee, mitä sydän haluaa

Yhdeksänkymmentäkuusi puntaa ja viisikymmentä penceä. 

Tämän viikonlopun hinta.

Suunnitelma oli istua toimistossa viikonloppu. Haalia takaisin lomalle kadotettuja työtunteja. Aloittaa abstraktien pohdinta. Hoitaa Krakovan konferenssimatka kuntoon, yms, yms. Vastuullisuutta.

Sitten tuli torstai.

Ja tekstari.

Come hang out this weekend?

Ja toinen.

If you come up I’ll buy tickets to watch Aberdeen play Dundee Utd.

Ja kolmas. 

To try to tempt you more to Aberdeen how does this sound? Tomorrow Handmade Burger Company. Saturday Golf, Football, Romantic dinner, a new DVD, two bottles of red wine and chess and Sunday a run, Starbucks, Subway before you leave… xxx

Yritäpä siinä sitten vastustamaan! Myöhemmin listalle ilmestyi myös WWF:n Earth Hour launtai-illalle ja banaanipannarit sunnuntain aamupalalle. 

Tässä sitä nyt istutaan. 

Junassa. Liikkuvassa toimistossa.

5 tuntia takana. 

1,5 tuntia jäljellä.

Taas saa miettiä, minne kuuluu

Sauna. Mustikkalimpparia. Mämmiä. Kahvit Fazerilla. Kahvit Akateemisessa. Tove Jansson Ateneumissa. Kahvit Ateneumissa. Ruisleipää. Lettuja ja vadelmahilloa. Kahvit Nurkalla. Lisää ruisleipää. Lenkki Kerava-joen penkalla. Toimivat junat. Uurnalehto. Oma kieli. Pakkanen. Lisää saunaa.

Niin ja käytiinhän me jossain Lapissakin. Vähän lasketeltiinkin (mustia rinteitä!) jossain pohjoisen perukoilla. Kuumaa mehua. Ja (ihanan rasvaisia rapeita) ranskalaisia. Kylmyydestä kuivaksi kopertunut iho ja haljenneet huulet. Aurinkolasien rusketusrajat. -28 astetta pakkasta. Lumikenkäilyä tunturin laelle. Järven jäällä kävelyä. Lumienkeleitä. Kohmeiset varpaat. Kaakaota. Talvi. Lumi-myrsky. Pakkasessa istuminen kylpytakki päällä. Lumessa paljain jaloin kävelyä. Puusauna, englantilainen lämmitti. Salmiakkia ja lakuja. Mustaa kahvia. Biljardia ja keilailua. Hurriganesia ja Led Zeppeliniä. Ja tietysti Tracey Ullman. Jääkarhukin nähtiin. Ilves ja pöllöjä.

Paljon sitä kymmenessä päivässä ehtii.
Mutta ikävä on.
Ja päässä soi Juice.

Leppoisuutta sunnuntaihin

Kamalasti sitä ehtii kun aikaisin nousee! Kävin aamulla puntilla: käsiä, jalat oli puhki eilisestä. Siivotakin ehdin. Niin ja opiskella. Tänään ulkotoimistossa. Tyyny kangaskassissa toimi oivana toimistotuolina, kas näin:

Ihan T-paita-keli täällä. Paikallisella mittapuulla, itse nautin säästä huppariin kääriytyneenä. Aurinkolasit kaivoin nenälle ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Mutta mikäs siinä tosiaan oli ulkona istuskellessa. Aurinko lämmitti ja kahvi oli hyvää. Samalla kuuntelin elämään Bramall Lanelta. Sheffield United pelasi Charltonia vastaan FA Cupin kuudetta kierrosta. Tekivät kaksi maalia kahteen minuuttiin ja voittivat. Hurraa-huudot oli mahtavan kuuloset. Pelin jälkeen koitti tööttikonsertti, kun fanit lähti kotiin. Oli iso voitto, Charlton on ylemmässä divisioonassa. Meidän minivuori oli täynnä autoja. Ja faneja. Ihme, että jo normaalisti ahtaille kaduille mahtui niin paljon vipinää.

Kun aurinko vetäytyi pois meidän pihalta tulin takaisin sisään ja löysin tämän:

Sänkyni on vallattu.

Mahtavuutta ja mahtavaa stressiä!

En edes tiedä, mistä alottais. Niin paljon on tapahtunut viikossa. Viime viikonloppu oli mahtava! Kun vihdoin pääsin Aberdeeniin iltamyöhäsellä, mentiin illalliselle. Glamourin rajoja venytellen syötiin burgerit. Oli ihan törkysen hyvän makuinen se mun bataattipapuplätty. Lohkoperunatkin oli taivaallisia, vaikka en yleensä tykkääkään niin kovin! Toki voi olla, että makuelämyksen verrattomuuteen vaikutti se, että olin kärvistellyt junassa ilman eväitä, jotka tosissaan vetäsin napaan suutuspäissäni jo kotona. Unohdin myös STS-kirjani junaan. Kävin kyselemässä sitä aseman löytötavaroista, mutta ei löytynyt. Toivottavasti, kuka ikinä sen kirjan löysikin saa siitä jotain iloa, hienosti oli marginaalit täynnä muistiinpanoja about 20 työtunnin edestä. Terve!

Perjantaina käytiin leffassa kattomassa Lego Movie ja illalla juhlistettiin islantilaistuttavuus A:n PhD:tä. Tuntu ihan kahjolta olla kämpässä (jossa oli puulattiat!) islantilaisten ympäröimänä, kun niitä on maailmassa niin vähän! Tavattiin myös puolalainen valokuvaaja, joka tahtois ottaa meistä kahdesta kuvan projektiinsa, joka käsittelee Skotlannin suhdetta ja välejä isoon maailmaan. Sanoin (tai sitten se oli se gin) kyllä. K oli vähän öö.. no tota. Mutta kyllä sekin sitten innostui. Mitään ei kyllä sovittu, joten voi olla, ettei siitä mitään tule. Mutta ei haittaa sekään.

Lauantai oli ehkä vuoden paras päivä. Ihan liiottelematta! Oltiin melkein koko päivä ulkona. Käveltiin postiin ja kampukselle ja sitten rannalle kahville, vaikka joinkin vaan limpparin. Jaettiin skonssi. Käytiin katsomassa kun Aberdeen voitti St Johnstonen. Toinen puoliaika oli pelillisesti aika lätty, mutta lokkeja sai pelätä. Niitä liiteli kymmenittäin kentän yllä. Pulut miehitti meistä katsottuna oikean kulmalipun edustan. Matsista kiiruhdettiin kotiin, varpaat oli jäässä. Alunperin meidän piti mennä ulos syömään, mutta päädyttiin tilaamaan intialaista. Oli hyvää! Eikä edes liian tulista, vaikka jouduinkin/sainkin ottaa ihan eri annoksen, mitä yleensä. Entisessä vakkarissa kun on kermaa.

Jälkiruuaksi korkattiin pullo punkkua, jonka ostin joskus marraskuussa. Sivilisaatio otti taas askeleen eteenpäin, kun nautittiin viini makeiden popcornien kera. Samalla katsottiin Le Weekend. Oikein mahtava leffa, vaikka taisinkin ehkä keskittyä enemmän siihen viiniin...niin ja niihin poppareihin. Leffan jälkeen pelattiin shakkia, vaikka koitin vastustella, ja kuunneltiin jazzia. En kuulemma ollut yhtään niin huono kun mainostin. Sitten pidettiin kahden hengen kasaribileet. Naapurit ei ehkä arvostaneet.

Sunnuntaina suuntasinkin sitten takasin...

...ja siitä alkoi stressi.

Tällä viikolla oli vaatimattomat kaksi esitelmää (vrt. oon pitänyt edellisen neljän vuoden aikana kaksi esitelmää). Eikä ollut mitään höpötellään tässä nyt tovi opiskelijoille-esitelmiä. Ehei. Ihan oli professoreita ja tohtoreita ja useamman vuoden tutkijakoulutettavia yleisöissä. Siellä sitten papetettiin menemään posket helottaen ja kurkku kuivana!

Myönnettäkööt, että kyseessä oli kuta kuinkin sama 12 minuutin pläjäys kummallakin kertaa. Keskiviikkona harjoittelin meidän SaTiS-tutkimusryhmän edessä. Hyvää palautetta tuli ja S:n kanssa työstettiin PowerPoint kuntoon jälkeen päin. Vaikka muutinkin sitä vielä siitä... mutta oli tosiaan ihan yllättävän turvallinen olo siellä ihmisten edessä.

Niin hyvä, että otin torstain ihan lungisti. Ja perjantaina sitten räjähti. Tärinät ja kämmenhiki. Koko pakkaus. Päästiin nimittäin C:n ja F:n kanssa esittelemään kukin tutkimustamme insinööreille. C:n kanssa ehdittiin vielä hyvin koko perjantai-aamupäivä lietsoa toistemme paniikkia. Eikä auttanut sekään, että S kehotti mua esitelmöimään vikana. Olin ihan maani myynyt esitelmän jälkeen. En tiedä menikö erityisen huonosti, mutta yhdessä kohdassa huomasin puhuvani skotlantia. Siis sillä mittapuulla, mitä mun suuni siihen aksenttiin vääntyy. Puhuin ehkä tuhatta ja sataa, mutta selvisin. S:n palautteetkin tuli ihan hymiön kera, vaikka epäilenkin, että kyseessä oli sympatiahymiö! Kuitenkin sen keskiviikkoisen voittajafiiliksen jäljiltä ei napannut ollenkaan. Hyvänä hommana kuitenkin se, että sain aika monta kysymystä, vaikkakaan en varmaan puoliinkaan osannut vastata.

Oli kuitenkin ihan hyvää harjoitusta. Seuraavat löpinät lienee sitten kesäkuun lopulla, ellei S keksi jotain mun pään menoksi, ja sitten pitäis ilmeisesti Puolassa syksyllä esitellä juttuja taas. Niin... siellä Euroopan suurimmassa STS-konferenssissa.. Vois varmaan jo ryhtyä hermoilemaan hiljalleen.

Postin miehet on kantaneet selät vääränä mulle kaiken maailman akateemista lukemista. Tilasin sen hukkaamani kirjan uudelleen kun oli niin hyödyllinen! Sen lisäksi pari muuta teoriakirjaa on tossa pöydällä. Tää viikonloppu meneekin sitten niitä lueskellessa. Tiistaina ehkä sitten maantiedon symposiumiin kuokkimaan tässä meidän kampuksella ja torstaina olis joku Suomen reissu edessä. Kaikkea sitä.

Niin ja kevät on muuten täällä! Kevät kuteilla mennään! Talvitakki on reservissä.