Jenkkiä

Jotta, että olihan matkaa kerrakseen. 

Kuus päivää, neljä osavaltiota, varmaan 20 kirjakauppaa, 6 yliopistoa, 50 litraa kahvia, kasa bageleita, maapähkinävoita, 6 tuntia bussissa ja kolme junassa, ja yks matsi baseballia. Jalat on vieläkin puhki ja pää pyörällä. 

Nörtitettiin Yalen kampuksella (Gilmoren tytöt!) ja New Yorkissa (30 Rock, Patti Smith ja Manhattan!). Matkustettiin Statten Islandille vaan saadaksemme ilmaisreissu vapauden patsaasta. Nähtiin kaupunkia ylhäältä, alhaalta, sivusta ja viistosta. Saatiin osaksemme myös newyorkilaista tökeryyttä, mutta turisteina otettiin se vaan fundamentaalisena osana kokonaisvaltaista matkakokemusta.

New Havenin Little Italyssa, pyllähdettiin paikallisen pizzataiston väärälle puolelle, mutta saatiin huippu pizza. Meidän majottaja tosin totesi mutrusuin, että oli vaan kaupungin toisiks parasta pizzaa.

Providencesessa käytin matkakumppanin aidossa dinerissa, jossa sai lautaselleen niin mustikkapannareita, pekonia kuin muniakin. Tarjoilija katsoi mun salaattitilausta nenää nyrpistäen, mutta mä olinkin huudeille ennen kaikkena pohjattomien kahvikuppien tähden.

Kirjoja matkalta tarttui mukaan kolme. Pääsin taas harjoittamaan jo lähes ylimaalliseksi muodustuneita pakkaustaitojani. Muistoja ja elämyksiä sitäkin enemmän. Ne onneksi matkaa sydämessä, ettei niitä tartte tunkea mihinkään kulmistaan rypistymään.

Puolensa

.. myös tuolla jet lagilla...

...pääsee nääs näkemähän aika kivoja hetkiä aamulenkillä.

Diggailen Bostonista. Eteenkin nyt kun varsinainen työurakka on takana. Esitelmä meni ihan mallikkaasti. Palaute oli hyvää, kysymykset reiluja, seuraavassa paneelissa mun löpinään viitattiin positiiviseen sävyyn. Ja jälleen tuli matkaan japanilainen business-kortti. Tradition poikaa.

Vähän kiinnostaa tää pohjois-amerikkalainen yliopistomaailma. Ihan eri vibat kun Britanniassa. Porukka näin äkkisältään tuntuu paljon rennommalta ja reilummalta. Voi toki johtua myös siitä, etten tee paikallisten kanssa töitä. Ei niin pientä arkea, ei niin suurta juhlaa. Vai miten se nyt meni...?

Oli mielenkiintonen päivä. Paljon mielenkiintosia ajatuskia ja keskuteluja. Menee varmaan viikko sulatellessa. Taas paljastui kuinka yksiulotteinen oma ajatusmaailma on. Sillä tavalla kapea ja ujo. Osittain haluaisin vedota kieleen, mutta se olis luuserin tie ulos. Ei tuo kieli enää toimi tekosyynä... tai jos toimii niin huolihan siitä nousee! Mutta täällä sitä kai ollaan oppimassa oli syy, missä tahansa. Kehittämässä ajattelua, ymmärrystä ja maailman katsomusta. Ties mitä, ja kyllä vähän sitä kieltäkin kai sitten.